Billigste Strømleverandør 2018 | Refinansiering av Gjeld | Legge Varmekabler | Pikavippivertailu | Hesteforsikring | Boligalarm | Kredittkort for Studenter | Mobilselskaper 2018
Sissos impukkabanneri

Tynkä tarina

Metsästys Keskustelut Reissuraportit Tynkä tarina

Tämä aihe sisältää 0 vastaukset, 1 kirjoittaja, ja siihen kirjoitti viimeksi  JR#15 5 vuotta, 2 kuukautta sitten.

Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #2833 Vastaus

    JR#15
    Osallistuja

    Niin ensimmäisestä sikakaadosta onkin vierähtänyt muutaman vuosi. Valoitetaampa viimeisintä reissua.Luvassa oli pari päivää ajojahti ja kolme iltaa tornissa siihen päälle. Reissussa meitä oli neljä miestä ja yksi koira. Jahdin järjestäjä oli itselle tuttu (neljäs reissu ja sama jahti-isäntä joka kerralla) joten siltä puolen ei mitään "yllätyksiä" ainakaan huonompaan suuntaan ollut luvassa. Matkaa jahtimaille oli Tallinnasta noin 70km ja jahtimaat alkoi melkein majoituksen portailta. Oikein mukavaa.Ensimmäisenä päivänä kun paikalle saavuttiin sai todeta sen yhden ainoan epävarman tekijä olevan hiukan vastaan. Pakkanen, voihan persaus sentään se painui heti ensimmäisenä iltana melkein 25 asteeseen. Kuten jahti-isäntä tuumi, että mie tuon aina pakkaset tullessani. Tottahan se, viimeksi ei juuri alle -30 lämpimällä puolella käyty.Ensimmäisenä iltana ukot kuitenkin virtaa täynnä torniin. Ja eipä aikaa kun viestipaukahti puhelimeen, jotta possu ammuttu ja kohta viesti nurin on. On yhdellä miehellä siat valmiina ruokinnassa ja possu nurin. Itsellä ei ensimmäisenä iltana tapahtumia. Kolmas jahtimies oli saanut katsella kun karju kierteli pusikossa ruokinnan ympärillä mutta ei antautunut ammuttavaksi. Neljännellä yhtä hiljaista kuin itselläkin. Aamulla kuitenkin kolme näistä ruokinnoista oli tyhjennetty täysin, joten kyllä niitä siellä oli.Ensimmäinen ajojahtipäivä ei juuri ihmeitä tarjonnut. Pakkanen karvan alle 20 ja koirat ei jostain syystä pelanneet (ainakaan omien odotusten mukaan, tainnu tottua liian hyvälle kotoisessa hirvijahdissa). Haukkua kuitenkin kuultiin. Eipä tuosta kuitenkaan tointanut masentua, jahi on jahi.Tukevan ruuan jälkeen taas torniin ja haistelemaan pakkasilmaa, tällä kertaa kukaan ei edes nähnyt mitään, onneksi lämmin sauna ja iltapala odotti kämpille palaavia jahtimiehiä.Toinen ajojahti päivä oli ensimmäisen toisinto tosin aamulla pakkanen huiteli 29 asteessa, joten kylmin hetki käytettiin sikojen motitukseen. Hyvä kasa niistä saatiinkin lenkkiin mutta valitettavasti koirat ei niitä sieltä ulos saaneet haukkua ja passiketjua pitkin juoksevien laumojen ääniä kyllä kuului. Ruokailun jälkeen luvassa oli taas kyttäystä ja pakkasukko tuli jälleen "avuksi" ja elohopea painui 25 asteen huonommalle puolelle. Mutta mitä ilta toikaan 😉 kyttääjän ristikolle.Olin ehtinyt istuskella vajaan parituntisen ja pimeä oli laskeutunut ruokinnan ylle. Kuitenkin puolikas kuu loisti ja antoi valoa sen verran, että ampuminen onnistuu vielä vallan moitteettomasti. Silmäkulmasta huomasin liikettä ruokinnan reunapuskalla ja kah sikahan siellä. Onkohan niitä enemmän? Sika mittaili lepikon suojasta ruokintapaikkaa ja minä koitin pitää silmämunatkin paikallaan. Hetken taivastelun jälkeen sika päätti, että ruokinta on turvallinen ja asteli viljakasalle. Itse mittailin, että joko paukauttaisin vai odotanko vielä? ( edellisenä yönä paikalla oli ollut pahnue, joten ajattelin että tuleehan ne possutkin kohta ) Siinä minuutin pari odotettuani, mitään ei tapahtunut. Sika tarjosi välillä mainiosti kylkeä ja siinä totesin että vahvasti karjulle vaikuttaa siluetin perusteella. Nostin asetta valmiiksi poskelle ja rupesin hakemaan ristikkoa kipeälle paikaa. Samassa kuuluu PAU... sika nostaa päätää katsoo torniin ja jatkaa syömistä.  😯  Itsellä hetken hämmennys, ennen kuin tajuan että naapuritornissa ammuttiin (noin pari kilometrin päässä). Tässä vaiheessa sika kääntyy suoraan tornia kohti, syö ja välillä katselee suoraan lunkusta sisään. Nyt ei enää itsellä hermo pidä odottaa enempää, ristikko niskaan ja PAU. Sika putoaa niille sijoilleen ja tornissa alkaa vallaton sikahorkka (käet täriseen jotta ei meinaa kännykkä sormissa pysyä). Soitto jahti-isännälle, jotta nurin on ja samalla viestiä muille myös ja paluuna tuleekin kuittaus että toinen possu myös nurin. Eipä siinä, todella mahtava lopetus reissulle vaikka pakkanen paukkui taas talven ennätyslukemissa. sikue.jpgAuton valotkin blokkas ruman pärstä pois kuvasta juuri sopivasti  8)  ja pakkanen ei ole kuin pukeutumiskysymys. Kaikki vaatteet mitä matkalaukusta löytyy ja torniin. Jahti-isännelle uhkasin että istun tornissa vaikka aamuviiteen mutta siat odotan. Onneksi ei tuota tarvinnut toteuttaa oli siellä kummiskin sen verran holotna.Mutta kokonaisuudessaan taas mainio reissu, majoitus oli lämmin ja kotoisa. Sauna lämpesi ja ruokaa oli riittävästi. Sikojakin oli mutta kelit hiukan vastusti... Jahtitoverit mainioita ja jahti-isäntäkään ei ressannut hirveästi  😉 . Jahi on jahi. Senkun muistaa niin pitkällee selvii... Nyt alkaa sitten vallaton koulutus tuosta hirvenhaukkujasta myös sikakoiraksi ni jospa ajojahtikin luonnistais sitten seuraavalla kerralla ku oma turre taas mukana. Eli eikun jälkeä tekemään pitkin mettää siannahka perässä, mahtaa siinä vastaan tulijat ihmetellä  😮

Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
Vastaa aiheeseen: Tynkä tarina

Voit käyttää BBkoodia formaattia viestin muokkaukseen
Your account can't use Advanced BBCodes, they will be stripped before saving.

Tietosi: