Kylläpä ainakin itsellä on asenne susia kohtaan hieman muuttunut, kun 8 suden lauma hyökkäsi ajokoiramme kimppuun 22.11.2011 Nurmeksessa.Asiasta on jo jokunen hetki jo kulunut ja asian parissa ollaan taisteltu, mm. anottu poikkeuslupaa vahinkoja aiheuttaneiden susien poistamiseksi tuloksetta. Samassa yhteydessä ollaan havaittu, miten RKTL:n susitutkijat näyttävät vedättävän suurta yleisöä 100-0, kun kyse on suomen susikannasta. Miten hemmetissä he voivat väittää, että "susilauma X" surmasi koiramme ja kyseisellä alueella ei elä muita laumoja kuin 5 yksilöä käsittävä "Teljon lauma"? Faktatietoa 22.11.2011 Nurmeksen pohjois-osien susitilanteesta kertoo se, että koiramme tappaneen lauman lisäksi alueella liikkui myös teljon lauma sekä kuhmosta tullut Jonkerin lauma, jossa vähintään 9 yksilöä.On synti ja häpeä, miten harrastustamme pystytään polkemaan näin kierolla tavalla ja vain muutama ihminen kykenee tällaiseen. Asialle on mielestäni tehtävä jotain ja siksi itse kehoitan jokaista olemaan yhteydessä kansanedustajiin ja luomaan sitä kautta painetta päättäviin tahoihin. Lisäksi suosittelen jokaista laittamaan nimensä susiadressiin osoitteessa: http://www.adressit.com/vaadimme_muutosta_susipolitiikkaan_kansalaisaloitePyrkikäämme turvaamaan harrastuksemme tulevaisuus. Itse olen jo vakavasti harkinnut metsästyksen lopettamista, koska tähän asti paras suola harrastuksessa on ollut nimen omaan koiran työskentelyn seuraaminen ja koiran avulla tapahtuva metsästys. Tällä hetkellä itselläni ei ole enää mitään mielenkiintoa syöttää talon muita koiria susien suuhun, kun edesmennyt koiramme oli ainakin itselleni "se ainoa, jonka saa kerran eläessään ja jonka kanssa jokainen hetki metsässä on suurta juhlaa".

Itärajan pinnassa on pieniä keskittymiä mutta lasketaanko se omaksi kannaksi koska toisella hetkellä se on Venäjällä ja toisella Suomessa mutta vaikuttaisi sille että kannassa olisi kehittymisen mahdollisuus. Toisaalta jos sika eksyy yhtään syvemmälle Suomen puolelle koitetaan se laittaa melko pian lihoiksi(tosin kyllähän niitä jo rajanpinnassakin toppuutellaan). Ajatusmalli menee jotakuinkin " jos mie en ehi niin naapuri sen lahtaa kuitenkin" :) Ruotsin puolella taitaa ainakin lehtijuttujen perusteella olevan jo melko runsas sikakanta, joten jos olosuhteet saadaan otollisiksi (ruokinta talvella) niin varmasti näillekin selkosille olisi mahdollista saada pysyvämpää kantaa. Tässäpä tuli asian ydin esille. Koska villisian metsästystä ei juuri kontrolloida esim. kaatolupien perusteella, niin kovinkaan kaksisia edellytyksiä sian leviämiselle suomeen ei ole. Ne vähät joista olen kuullut sisäsuomessa, ovat viimeistään lumien aikaan päätyneet jonkun onnellisen kattilaan.Villisialla olisi uskoakseni suomessakin hyvät edellytykset elää, kun vain sikakannan annettaisiin kasvaa sellaiselle tasolle, että se kestäisi kohtuullisen verotuksen.

lueppas viimesin jahti lehden viimenen aukeama nii sinäkii opit jotain Itselleni ei ko. lehti tule, joten tässä tilanteessa en voi enempää kommentoida. Josko jostain löytyisi verkkojulkaisu tai referaatti ilmoittamastasi artikkelista, niin linkin voisi heittää tänne.

Hyvä vaan kun nauttivat alkoholit jo tässä vaiheessa tai edes myöhemmin saunan jälkeen ja keskittyvät linnustukseen sitten aloituksessa. Hävettää ajatella niitä taunoja, jotka nysväävät ruohikoissa sikakännissä ja yrittävät vielä ampua ohi lentävää lintua.Sellainen ei kuulu metsästäjän imagoon. Eihän?

Kalastus on tämän kesän osalta jäänyt olemattomiin, kun on jouduttu olemaan TE-toimiston määräämänä sopulien orjana koko kesä. "Aktivointitoimia"....todellakin joo... >:(

Juttelin kerran erään ihmisen kanssa ja tuli puheeksi tuo joutsenien määrä. Jonkin aikaa kun oltiin puhuttu, se mies sanoi että ei se joutsenen liha hääville maistu. ;) "Makuasia", sanoi musti kun muniansa nuoli. ;)

Kyllä minä olen jyrkästi sillä kannalla, että joutsenien metsästys pitäisi sallia. Täälläkin päin sorsastus mahdollisuudet vähentyneet, koska joutsenet ovat vallanneet sorsien pesimälammikot, ja tämän myötä sorsien poikueet vähentyneet puolella. Hanhia en ole nähnyt muutamaan vuoteen enää niillä paikoilla, missä niitä oli ennen sanoinkuvaamattoman paljon, tämäkin kiitos valkoisten pirulaisten. Olisikohan tässäkin tapauksessa syytä tarkastella myös muita mahdollisia tekijöitä sorsakannan muutoksiin? Lintukantojen suuruuteen vaikuttaa niin monta muuttujaa, jotta joutsenta ei siihen voida laskea ainoaksi ratkaisuksi sikäli, jos joutsenesta on ylipäätään mitään haittaa muulle vesilinnustolle. Kosteikkojen umpeenkasvu, elinympäristöjen tuhoutuminen, pesintäaikaiset huonot sääolot, pienpedot, metsästys,.....edellä löytyy syitä, jotka varmasti ovat merkittävämmässä roolissa monen riistalajin kannanvaihteluiden suhteen.Toki joutsenen lisääminen metsästettävään riistalajistoon toisi hyvää vaihtelua metsästettäviin riistalajeihin ja on joutsen ollut ammoisina aikoina siinä määrin haluttu saalis, että sukupuutto oli metsästyksen takia kohtalaisen lähellä. Nyt kun kanta vaikuttaa kohtalaisen runsaalta, voisi siitä rajoitetusti ottaa osan myös omaan pakastimeen ;)Alla aiheeseen liittyen hiukan asiaa vesilintukantojen seurannasta ja vuotuisista metsästyssaaliista. Varsinkin metsästyssaaliissa nähdään joidenkin vesilintulajien kohdalla kohtalaisen runsasta vaihtelua eri vuosina. Mitä se sitten tahtoo sanoa? Ainakin sen, että runsaina vuosina metsästettävääkin on ollut kohtalaisen paljon tarjolla.http://www.rktl.fi/riista/ohjeet_lomakkeet/vesilintukantojen_seuranta.htmlhttp://www.rktl.fi/tilastot/metsastystilastot/

Viime kaudella jäätiin ilman metso/koppelosaalista, mikä tosin ei ollut yllätyskään lintukannat huomioon ottaen. Yksi ampumatilanne toki saatiin, mutta siinäkin siivitettiin metson lentoa kahdella kirkkaalla pummilla ja tuhannella perkeleellä. ;)Itselläni on metsästyskortti ollut reilut 10v ja sinä aikana on jokunen musta ja kirjava päätynyt ruokapöytään. Vaivaa niiden eteen on joutunut näkemään paljon, mutta osansa on tuurillakin. Parissa tapauksessa mm. ajokoira on säikäyttänyt linnun sopivasti haulikkohollille, josta saalis on korjattu talteen. Pari kertaa taas on käynyt niin, että kilometrien taivalluksen, satojen hirvikärpästen sekä pitkän ja hiostavan haukulle johtaneen ryömimisen jälkeen on koettu koiruuden kanssa onnistumisen riemua.Mielenkiintoinen, kunnioitusta herättävä ja minun silmissäni yksi suomen arvokkaimmista riistalinnuista, joiden eteen tekee mielellään joskus turhaakin työtä. :)

Mielestäni olisi syytä ensin selvittää, jotta mikä on "liikaa"? Laulujoutsen on kyllä lisääntynyt ja miksei jo kannan koon puolesta metsästettävä laji, mutta epäilen itse tällaista mahdollisuutta ihan jo sen takia, että laulujoutsen on pitkän rauhoituksen takia saanut sellaisen statuksen, ettei sen metsästystä hyväksy osa metsästäjistä vihreän aatteen ihmisistä puhumattakaan.

ja luuletko sinä etten tunnista mehtähanhee ku takana on noin 25v metsästystä. ja sinä poika mene luontoon kahtelemmaan monellako suolla/järvellä asuu nii hanhi poikue kuin joutsen poikue.EI YHDELLÄKÄÄN koska joutsen ajaa hanhet pois pesimä reviriltää,ja jos nykyään joka lammessa/suolla/järvellä on joutsenia nii siellä ei hanhet pesi...!!! älä huutele ku et tiedä mitää Koska en tunne sinua kuin pelkästään nimimerkillä, niin en voi sanoa lajintunnistustaidoistasi yhtään mitään. Yleisesti ottaen metsästäjillä on kuitenkin parantamisen varaa lajintunnistuksessa, koska joskus julkisuuteen ilmestyy mm. tällaisia uutisia. Se mitä väität joutsenesta, on mielestäni pohjaton väite. Metsähanhikannan taantuminen on monen tekijän summa ja joutsenen osuudesta tässä muuttujien joukossa ei ole näytetty toteen muualla kuin muutamien fanaattisten metsästäjien mielikuvissa. Jos jollakin on tutkittua faktatietoa joutsenen osuudesta metsähanhikannan taantumiseen, niin tiedot julkisiksi.

Sushukka,Tee ensin selväksi, jotta mitä hanhia satut laskemaan. Ja toiseksi, se mitä näet, ei ole edelleenkään mikään autuaaksi tekevä totuus varsinkin kun otetaan huomioon, mitä RKTL, lintuharrastajat ja osa metsästäjistä sanovat. Metsähanhikanta on taantunut suomessa ja se on TOTUUS, mikä nähdään paitsi pesivän populaation rajan siirtymisenä aina vain pohjoisemmaksi, myös pohjoisen populaation harvenemisena. Täyttä totuutta joutsenen osuudesta ei ole näytetty toteen, joten siihen en henkilökohtaisesti usko. Tutkimusta se vaatii ja siihen asti mennään niillä syillä, jotka pystytään toteamaan ihan konkreettisesti eli elinympäristöjen muutokset ja metsästys.

mind flyerille vois sanoa että kun kuulostat niin RKTL ukolta nii mene laskemaan muuttavat metsähanhi kannat vaikka liminkaan syyskuun alussa ja asu siellä kuukaus ja laske onko metsähanhi kanta romahtanut. minäkään en ole nähnyt näin hyvää kantaa viimeseen 5-10vuoteen.........pitäs kulkea silimät ja korvat auki siellä luonnossa ja ps. suomen kautta kulkevat linnut ei ole aina suomessa pesiviä lintuja Täysin samaa mieltä.. Metsähanhea lappas viime vuonnakin yhtänä päivänä jatkuvalla syötöllä.. 200-300 hanhen parveja tuli valehtelematta viiden minuutin välein ja useita pienempiä parvia aina siinä välissä. Eipä ole ennen näin paljon metsähanhia muutto aikana näkynnyt. En epäile yhtään, että oikeassa paikassa oikeaan aikaan tehdyt havainnot antaisi kuvan siitä, että metsureita löytyy huomattavan paljon. Läntinen rannikko kun sattuu olemaan tärkeä päämuuttoreitti pohjoiseen, joten tämä myös puoltaa havaintomäärien suhteen. Korostan kuitenkin, että omat havainnot eivät edelleenkään ole yleispäteviä.

Hmmm....väittäisin makuasiaksi rotuvalintaa, mutta jotain voinen sanoa. Itse olen metsästellyt koko ikäni suomenajokoirilla sekä jonkun kerran venakoilla ja beaglella koetoimintaa unohtamatta. Vertailun luominen on kuitenkin mielestäni mahdotonta, koska koirakannat suomessa ovat ajokoirarotujen suhteen "epätasapainossa". Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että suomenajokoira nauttii kansan suosiota muiden rotujen jäädessä määrällisesti taka-alalle. Siksi plussat ja miinukset ovat mielestäni lähinnä suuntaa antavia ja jokaisen kannattaa tehdä ratkaisunsa itse rotuvalinnan suhteen. Suomenajokoiralla on kohtalaisen pitkä historia suomessa ja on myöskin kunnia-asia, että suomessa elää näinkin hieno ja ajotaitoinen rotu kuin suomenajokoira. Koirapopulaatio on suhteellisen laaja ja eri sukuja löytyy käytännössä joka makuun. Ajotaito on mielestäni tänä päivänä hyvällä mallilla ja rotu on kohtalaisen perusterve ja terveyden puolesta taistellaan mm. taannoin kehitellyn ataksia-testin kanssa.Velivenäläisen koirat ovat omien kokemuksieni mukaan enemmän petoriistan metsästykseen soveltuvia, mutta jänisajokin niiltä sujuu mallikkaasti. Pienoisena ongelmana näen rodun säänkestävyyden, koska alkukaudesta saattaa venakolla olla lämmin todella säänkestävän ja suojaavan turkin ansiosta. Omimmillaan silloin, kun lämpötilat painuvat pakkaselle ja lumi maassa. Silloin venakot pääsevät mielestäni parhaiten oikeuksiinsa.Pienemmistä ajokoirista sen verran, että dreevereistä löytyy kohtalaisesti huippuluokan jänis/kettupiiskoja, mutta isompiin ajokoiriin tottuneena dreeverin ja beaglen hidas ajovauhti ei minua miellytä. Toki tällöin ajettava ei yleensä karkaa maastosta rauhallisen ajurin pitäessä sitä liikkeellä.

mind flyerille vois sanoa että kun kuulostat niin RKTL ukolta nii mene laskemaan muuttavat metsähanhi kannat vaikka liminkaan syyskuun alussa ja asu siellä kuukaus ja laske onko metsähanhi kanta romahtanut. minäkään en ole nähnyt näin hyvää kantaa viimeseen 5-10vuoteen.........pitäs kulkea silimät ja korvat auki siellä luonnossa ja ps. suomen kautta kulkevat linnut ei ole aina suomessa pesiviä lintuja En ole millään tavalla sidoksissa RKTL:ään. Eikä minun tarvitse mennä laskemaan niitä hanhia, kun joku laskee ne puolestani. Tähän liittyen suosittelen sushukkaakin lukemaan Kemppaisen Karin kirjoittaman kirjan "Paluu hanhisuolle". Kyllä tutkijapiireissäkin tiedostetaan missä mennään metsähanhen suhteen tänä päivänä.

Ajokoiramiehille ja naisille suosittelen ehdottomasti Martti Ojalehdon kirjaa "Töskärin tarina - eli taru jänisten herrasta". Mainiolla kerronnalla ja ajokoiramaisen mainiolla huumorilla höystetty kirja, joka kertoo hienosti erään suomenajokoiran elämästä. Eräkirjojen ehdoton suosikkini.Muita lukemisen arvoisia kirjoja ovat mm. Unto Ek:n tuotanto sekä Leevi Karsikkaan kirjat. Varsinkin Karsikkaan pohdintojen ja kokemuksen kautta tuomat tarinat ja näkemykset metsästyksestä ovat mielenkiintoista luettavaa metsästysvetoisten tarinoiden ohessa.