En todella oe kovin hyvin perehtynyt turvetuotantoon, mutta ymmärtääkseni se ei ole kovin nopeasti uusiutuva luonnonvara ja lämpöteholtaan ei mikään kummoinen ja tuppaa ilmoille niitä hiukkaspäästöjä. Suurimpana uhkana on mielestäni "turvetalous" (vie toimivat elintilat kanalinnuilta) ja toiseksi suurin uhka on pienpedot(oiskos se villiminkki pahin, jopa kissakin), jotka verottavat kanalintukantaamme. : :o

Käyp ihan katteeksi aloittajaa. Meilläpäin ei oikein sorsia ole ollut muutamaan vuoteen. Ehkäpä sitten, kun kylällä aletaan tosissaan hoitaa kosteikkoa(ihan Eu:n tuella).Meillä ovat ne vähäiset sorsat saaneet olla ihan rauhassa. Ei pidä verottaa pientä kantaa. Sorsastus on todella mielenkiintoinen metsästyslaji. Siitä on muutama vuosi, kun viimeksi olin sorsastamassa. Joskus lapsuudessa(asuin tuolloin meren rannalla) sorsastus oli suurta urheilujuhlaa. Niitä saatiin todella runsaasti. Me muksut osallistuimme koiran kera ammuttujen sorsien hakemiseen.

Siihen lemuun tottuu, eikä supikoira mielestäni lemua niinpaljon kuin kettu. Supikoira on siistimpi kuin kettu, se käyttää "vessaa" mutta ettuhan miinoittaa luolansa skeidallaan. Hirmunen katku nousee ketun luolasta, kun on saatu kaivettua auki. Ekat kerrat tuntu vähän pahalta, muttei enää. Kaikkeen tottuu.Ensimmäiset kosketukset ketun hajuihin sain koirieni luolaharkoissa - ja kokeissa. Ko ;Dira katkusi aluksi kauhealle ja myöhemmin vaan vähän ketulle.

Viime syksynä ekan peuranajon aikana(peuraa ei ollut) koirani pujahtivat luolaan ja hillitön supikoiran painostus alkoi. Meteli kuului pitkälle. Pirskatti, kun ei ollut pyssyä mukana, kun olin koiranohjaajana peurajahdissa. Kolmasti koirani saivat supikoiran ulos, elikko pakeni takaisin luolaan koira hännässä kiinni. Oli se vaan sellainen hurlumhei. Lopulta elukan oli jätettävä luola toinen koirani kintereillään. Liekä ollut luolassa kaksi, kun toinen koiristani jäi pyörimään sinne. Nappasin sen kuitenkin kiinni ja vein kotiin. Toisen koiran hain autolla myöhemmin, oli palannut luolalle. Seuraavan kerran varaudun vastaavaan tilanteesen ottamalla aseen varmuuden vuoksi mukaan. Supikoiraa on joskus iltahämärissä pyydetty, pitää olla sitten kunnolliset taskulamput mukana. Kyllä se hyvällä koiralla onnistuu vaikka säkkipimeässä. On saatu niin kettua kuin supikoiraa pimeässä. Itse kyllä mieluummin olisin jahdissa valoisan aikana. Koiralle se on samantekevää; luolassa on pimeätä oli sitten päivä tai "yö".Hieno laji, täytyy sanoa. ::) Ei muuta kuin mukavaa jahtikautta kaikille metsästäjille.