"Neitsyyttä" hukkaamassa

[Guest Guest]

Tarina ensikerrasta ja läjästä aloittelijan virheitä.Tarkoitus oli että tuttu tulee näyttämään meille sorsastuksen salat mutta kun yhteistä viikonloppua on vaikea sopia molempien menojen vuoksi. Näin ollen hiukan jo malttamattomana sääennusteita tutkien päätin lähteä omin päin sorsapassiin. Keväästä asti on radalla tullut käytyä ja pari tuhatta paukkua ampuneena käsitys siitä miten päin haulikko pidellään oli jo syntynyt sekä suhteellisen hyvällä osumaprosentilla ampuneena (Ainakin omasta mielestä :) ) Mutta sitten ensimmäinen kysymys välähti mieleen: "Milläs niitä sorsia oikein ammutaan?" Ei muuta kun suunta läheiseen aseliikkeeseen ja myyjälle kaikki valta opastaa paukkujen valintaan. Paukut taskuun ja matkaan.Veneen nokka kohti lähiluotoa (Vaimo lähti mukaan tähystäjäksi/seuraa pitämään), luodon läheisyydessä oli useita haahkaparvia, joten pieni jännityksen tunne rupesi valtaamaan vatsaonteloa. Kuvat veteen, vene kivikkoon ja piiloon. Lintuja näkyi mutta kantaman ulkopuolella eikä ne suostuneet tulemaan metriäkään lähemmäksi. Tunti - puolitoista niitä tuijoteltiin kunnes todettiin että tuolla lentää. Kaksi haahkaa oli tulossa mutta kaartoivat meidät kantaman ulkopuolella. PRKLE sentään. Rupesimme miettimään että olimmeko liian näkyvissä, hetken päästä todettiin että ei olla. Haukka (En ehtinyt tunnistaa) lensi suoraan meitä kohden ja hetken jo epäilin että sehän tulee silmille mutta äkkäsi meidät 5-10 metriä ennen ja teki äkkikäännöksen. Tunnin verran vielä kytättiin mutta sitten jouduimme lopettamaan pimeyden takia. Ei saalista eikä laukaustakaan mutta ei haittaa, kokemus oli miellyttävä ja ensi viikonloppuna sitten uudelleen.Suunnitelmiin kumminkin tuli pieni muutos, kaverini soitti (myös ensikertalainen) että nyt olisi mahdollisuus lähteä kyyhkysmetsälle hänen tuttavansa luokse perjantaina, joten suunniteltu sorsapassi saa siirtyä lauantaille. Loistavaa, ei muuta kun kauppaan ja "röllipuku" kainaloon ja taas mennään. Saimme paikalliselta "ProGuidelta" ohjeet sekä hän näytti meille hyvät passipaikat. Hyvä Hyvä. Kyyhkyjä lentelikin lupaavasti siellä täällä, ei muuta kuin odottamaan pusikkoon ison koivun alapuolelle, joka kuulemma oli kyyhkysten suosima lepopuu. Pienen hetken päästä ensimmäiset kyyhkyt lensivätkin jo kohti puuta, tosin pääsivät hiukan yllättämään joten ammuin hätiköidyn laukauksen (joka olisi pitänyt jättää ampumatta) huonosta asennosta ja ei sinänsä yllättänyt lainkaan että meni pummiksi. Ensimmäinen aloittelijan moka ja lisää on luvassa. Laukauksen jälkeen olikin sitten hetken hiljaista, eikä linnuista ollut tietoakaan. Joten päätin laittaa aseen sivuun ja tupakaksi. Kuinka ollakaan, lähes samoin tein ylitseni lensi komea parvi. Osuma olisi ollut lähes varma jos ase olisi ollut kädessä. No ei se mitään, ilta on vielä nuori. Huppu silmille ja ase kouraan. Seuraavaksi havahduin tekstiviestiin joka tuli kaverilta. Viestissä luki että "yläpuolellasi puussa istuu kaksi pulua" No enhän minä sitä ollut huomannut enkä lintuja ehtinyt ajoissa huomaamaan, vaan lensivät naureskellen pois. Siinä vaiheessa rupesi "hälytyskellot" taas soimaan, jotain tässä nyt on vialla. Tajusin että nuo linnuthan täytyy kuulla ja (naurakaa pois vain) tajusin että olin sujauttanut korviini tulpat radalta opitulla tavalla. Voi veljet että voi olla amatööri. Tulpat mäkeen ja kuuntelemaan. Eipä aikaakaan kun suhinaa rupesi kuulumaan ja nyt oli aikaa ottaa hyvä asento, vielä vähän lähemmäksi, vielä vähän... ja pam! Ja tulipahan aika moinen adrenaliini paukku sillä hetkellä kun huomasin höyhenien pöllähtävän ja linnun tulevan sukkana alas pusikkoon. Muutama mahdollisuus vielä illan mittaan tuli mutta ei onnistumisia. Onnistumisen riemu kyllä valtasi mielen vaikka saalis jäikin varsin vaatimattomaksi. "neitsyys" kumminkin meni sekä ennen en ole kyyhkyä maistanut. Oli kyllä hyvää.Seuraavana päivänä olikin sitten taas sorsapassin vuoro. Valitsimme tällä kertaa eri luodon. Kuvat veteen ja passiin. Heti alussa tuli mieleen tunne että kuvat ovat liian pitkällä rannasta, no mutta jäädään katsomaan mitä tuleman pitää. Onko täällä edes elämää. Ei aikaankaan kun ensimmäinen haahkaparvi kaarsi paikalle ja laskeutui kuvien sekaan. Eivät ikävä kyllä tulleet yhtään lähemmäksi. Ei enää pystynyt tunnistamaan mikä on kuva ja mikä lintu. Eli ikävä kyllä pelkäämäni asia että kuvat ovat liian pitkällä osoittautui oikeaksi. Pimeään on tunti aikaa, joten ripeästi niitä siirtämään. Seuraava lentävä haahkaparvi, etäisyyttä liikaa. Tämän jälkeen olikin sitten hiljaista. Ja ajatuksiin rupesi leviämään tietoisuus saaliittomasta reissusta. Kumminkin auringon laskettua havaitsin ison parven joka lähestyi meitä suoraan kohti. Nyt näytti siltä että tulee suoraan yli ja osuma tulee olemaan lähes varma, ase olalle, varmistin pois, PRKLE, varmistin takaisin, Merimetsoja... Tämän jälkeen ruvettiinkin laittamaan kamoja kasaan, jostain oli kumminkin ilmestynyt kaksi tyhjää olut tölkkiä, joten ajattelin ampua niitä harjoituksen vuoksi. Tölkit kalliolle ja sihtaamaan, juuri ennen laukausta rupesi sorsien kaakatus kuulumaan. (tällä kertaa ei ollut tulppia korvissa :) ) Katselin ylös ja huomasin neljän sorsan parven kaartavan kohti kuvia ja tulevan suoraan kohti. Kuvien kohdalla sorsat nostivat uudelleen korkeutta mutta suunta ja etäisyys oli loistava. Piiput lähtivät seuraamaan parven hännillä olevaa... pam! ja molskis... vielä elää, joten paukku perään. Hengettömältä näytti (ja oli) Joten nyt on sitten sorsastuskin korkattu. Toivottavasti viikonloppuna taas.Kaikille alan miehillehän tämä tuttua touhua (kaikkia mokia lukuun ottamatta) mutta ensikertalaiselle hienot kokemukset, joista jäi hyvä maku suuhun (ihan kirjaimellisesti) Joten päätin jakaa tuntemukseni tällä foorumilla.