Tuplat

[jefferson 0]

TuplatPerjantai matelee jo tutun hitaasti töissä näin syksyisin, ajatukset harhailee jo viikonlopun mehtuissa. Ajatukset keskeyttää kännykän soiti. Kaveri jo soittelee miten pääsen irtautumaan töistä, tarkoitus olisi kouluttaa nuorta koiraa ampumiseen, ettei aivan kylmiltään tilanteeseen joudu. Ilmoitan lopettelevani työt mahdollisimman pian, ei näin perjantaina saa enää ainakaan ylitöihin jäädä.Hirvijahti onkin tältä syksyä kerennyt jo loppupuolelle, luvista on jäljellä enää kaksi aikuista. Viimeiset kaksi viikonloppua onkin ollut tyhjän pyyntiä. Hirviä riittää mutta eivät pysy omilla mailla. Jospa se tänä viikonloppuna onnistuisi. Uutta edellisiin viikonloppuihin tuo vielä se, että ensimmäisen kerran matkaan lähteen keväällä hankittu Jämptin pentu, jospa tästä tulisi se valiohaukkuja.Kello viilettää jo pitkälti yli seitsämän illalla ennen kuin auton rengaat kurvaavat kaverin pihaan. Ennen kuin itse kerkeän kunnolla auton ovesta ulos,  kun talon ovesta pihalle tulee kummipoika. Reipas metsästäjän alku kasvamassa. Tarinaa riittää kuinka hän pääsi edellisenä viikonloppuna hirvipassiin ensimmäistä kertaa ja heti pääsi näkemään kaadon.  Siinä tarinoidessa myös talon isäntä saapuu paikalle ja toteaa laittaneensa sauna lämpiämään. Ennen saunaa vuorossa kuitenkin koiran koulutusta. On mukava huomata ettei pentu arastele ampumista yhtään. Niin ilta kuluikin rattoisasti koiraa kouluttaen ja saunoen. Suunnitelmissa seuraavalle päivälle on, että aamulla reenataan pentu koiraa ja iltapäivästä onkin vanhemman koiran vuoro.Kello rämähtää soimaan kuudelta, käännän päätäni tyynyllä ja totean sen tosiasian, että noustava on jos meinasi jahtiin ehtiä. Pikainen aamupala, koira konttiin ja taipaleelle. Samalla totean kun viimeisetkin unen rippeet on kadonneet, katos prkl luntakin on satanut yön aikaan. Koulutus tilanteeseen mitä mainioin keli, nyt jos hirvenjäljet löytyy niin elukat eivät ole kaukana. Ensimmäinen puolituntinen menee ajellessa teitä ympäriinsä mistään ei tunnu jälkiä löytyvän, joten on soiteltava jahtipomolle onko muilla havaintoja. Kellään ei kuitenkaan mitään valmista tunnu olevan. Pari koiramiestä on jo metsään ehtinytkin, joten ilmoitan oman alueen minne menen ja pyysin ilmoittelemaan jos tilanteita ilmaantuu. Samalla totean, että omalla kohdalla on koulutustilanne menoillaan, joten suuria odotuksia ei tilanteiden suhteen ole. Kello lähestyy jo pikkuhiljaa kahdeksaa, viimeisetkin hämärän rippeet alkavat kadota. Nuori koira on saanut kirmailtua enimmät intonsa lumiseen metsään. On mukava huomata, että heti alusta pitäen innostusta riittää, eikä koirasta tuntuisi tulevan mitään saappaan kiillottajaa. Pitkän hiljaiselon jälkeen kännykkä piippaa taskussa. Metsästyksen johtaja ilmoittaa, että hänen koiransa on saanut haukun, joka etenee pikkuhiljaa minua kohti. Lasken kännykän alas mutta mitään ei vielä kuulu. Ilmoitan siirtyvän alta pois en halua nuoren koiran sotkeutuvan toisen koiran haukkuun,vielä tässä vaiheessa koulutusta. Hetken kuluttua haukku alkaa kuulua, vaikka olen hiljakseen kokoajan siirtynyt alta pois. Komeasti metsä raikuu kun suurikokoinen Karjalankarhu koira uros paukuttaa. Onneksi haukku kuitenkin rauhoittuu paikalleen, eikä se tunnu enää ”kaatuvan päälle”. Ilmoitan Mehtuunjohtajalle tilanteen ja he sanovatkin seuraavansa tilannetta ja koittavat kohta päästä haukkuun. Niinpä jatkan matkaa pikkuhiljaa eteenpäin ja suunnittelen käveleväni vielä hiukan eteenpäin ja sitten takaisin autolle ja koiran vaihtoon, ei passaa pentua ressata liikaa heti alkuun.Tunni kuluttua olen jo suuntamassa kohti autoa, kun kuuleen aamuisen haukun uudelleen hyvin on pysynyt paikoillaan. Samalla ihmettelen miksi kukaan ei ole vielä koittanut haukkuun, tai onhan siellä koiramies todennäköisesti koko ajan menossa mutta ampumatilaisuutta saa näissä puskissa hakea tovin, jos toisenkin ja yleensä silloinkin se jää saamatta. Eikä aikaakaan kun haukku katkeaa ja eikä ala uudestaan ainakaan kuulomatkan päässä. Samassa oma koiran viileettä aukon laitaan kuusikosta, nenä pystyssä aivan kuin jotakin mielenkiintoista hajua olisi ilmassa. Eikä menekään kovin montaa sekunttia kun valkoinen torpedo syöksyy kuusen alta liikenteeseen. Hymy huulilla seuraan kun koiran mahan alus tulee jalkoja täyteen ja häntä suorana se painuu jäniksen perään. Tuntuu ainakin metsänriista kiinnostavan vaikka laji on väärä. Tällä kertaan joudun odottelemaan koiran paluuta jo parisen kymmentä minuuttia kunnes nuori koiran alku palaa itseensä erittäin tyytyväisen takaisin. Samalla laitankin koiran kiinni hihnaan, koska kello näyttää jo melkein kymmentä, vajaa kolmen tunnin lenkki pennulle vaikuttaa aivan riittävältä.Autolle päästyäni laitan koiran konttiin. Jälleen vuorossa on puhelu mehtuunjohtajalle, tilannepäivitys kertoo, että hänen koiransa ei pysynyt enää karko jälkeen hirven perässä, koska hirvi oli mennyt joesta yli naapurin puolle, joten se tilanne oli käsitelty. Uusi tilanne oli kuitenkin  päällä, koska aamusta asti oli kummini koira haukkunut yksinäistä elukkaa, joten se olisi sopiva kaataa. Tilanne pyöri meidän ja naapuri seuran rajalla mutta onneksi naapuriporukka oli antanut luvan passittaa myös heidän puolelta. Sain vielä selvityksen missä muut passimiehet olivat ja samalla sain itse valita parista paikasta mihin mennä. Ilmoitin meneväni eräälle metsäautotielle naapuriseuran puolelle, koska sieltä se usein yli tulee ja siellä oli vain yksi mies passissa.Ajoin autolla ilmoittamalleni passipaikalle, samalla ilmoitin koiramiehelle ja samalla tiellä passissa olevalle, että olen samoilla suunnilla. Autosta noustuani kuuntelen mutta haukkua ei kuulu. Etsin tieltä sopivaa kohtaa passata mutta sitä ei tunnu löytyvän.  Edessä kasvaa suurta kuusikkoa ja päätän käväistä pienen lenkin siinä, jospa saisin haukun kuuluville. En ehdi mennä kuusikon sisään viittäkymmentä metriäkään kun haukku alkaa vaimeana erottua. Samalla huomaan, että siinä kuusikon sisällä on lievästi alarinteeseen viettävä reilut 100m pitkä hakkuuaukko, juuri sopiva passipaikka. Niinpä kävele sen reunaan ja nousen kannon päälle kuuntelemaan haukkua. Rauhallinen haukku tuntuu täyttävän metsän kokonaan, sekarotuinen koira käsittelee hirveä 12 vuoden kokemuksella, sen huomaa haukku on peittävää mutta rauhallista, joten hirvet pysyvät melko hyvin paikoillaan. Välillä haukku katkeaa kun koiramies koittaa päästä ampumatilanteeseen mutta se ei tunnu onnistuvan, mutta onneksi hirvi ei ota myöskään pitkiä karkkoja vaan pyörii hyvin pienellä alueella. Lähimmillään minusta se ei ole juurikaan paria sataa metriä kauempana.Vajaan tunnin kuluttua tilanne saa kuitenkin mielenkiintoisen käänteen. Jo passiin tullessa huomasin myös jänismiesten olevan liikeellää mutta silloin he olivat noin parin kilometrin päässä enkä arvannut niiden haittavaan meidän mehtuutilannetta. Kuitenkin nyt alkaa jänisajo aivan hirvihaukun vierestä ja samalla haukku katkeaa. Kerkeän kirota mielessäni, että tähänkö kaikki taas sotkeentui. Jänisajo kiertää hyvin pientä lenkkiä ja samalla sekaa kuuluu joitakin hirvikoiran haukahduksia. Tilanne vaikuttaa hyvin oudolta. Tätä kestää noin kymmenen minuuttia. Sitten jänisajo suuntaa suoraan kohti aukkoa missä olen passissa. Hymähdän mielessäni, että näempä edes jäniksen ja tuijotan edessä olevaan kuusen taimikkoon. Samassa olen saada paskahalvauksen kuusikossa alkaa vilkkamaan hirven jalat, aivan perässä tulee ajokoira ja hirvikoira!!!!!!  Aivan tätä en odottanut, onneksi hirvi pysähtyy aukon laittaan ja antaa samalla minun toipua järketyksestä että jänis muuttui hirveksi… Samalla huomaan sarvet hirven päässä ja näin ei tarvitse varoa ampuvansa vasoilta emää. Kun koirat saavuttaa hirvet se ponkaiseen liikenteeseen samalla itsellä on jo hirven kylki pisteellä, lyhyt ennakko laukaus, ei mitään, toinen laukaus hirvi ja  pysähtyy, huomaan sen etujalan olevan poikki. Hirvi seisoo paikallaan ja ajattelen jo homman olevan selvä. Käyn lataamaan tuplaluodikkoani kun samassa huomaan hirven ponkaisevan juoksuun, ei hyvä. En vielä ehtinyt ladata asetta ja saan vain toisen panoksen piippuun ja toisen sählään lumihankeen. Kerkeän vielä ampua tämän laukauksen aukkoon mutta sillä ei näytä olevan vaikutusta. Kilin aatokset hiipii mieleen menikö tämä nyt haavakkojahdiksi mutta onneksi ajokoiran ja hirvikoiran yhteisseisontahaukku paukahtaa kuuluville noin 100m päästä. Samalla huomaan, että itselläni on enää yksi panos matkassa. Ajattelen kuitenkin, että riittäähän se lopetuslaukaukseen. Niinpä kävelen haukkua kohden, joka on isossa viitakuusikossa pian näenkin hirven ja koirat. Samassa kiroan koska hirvi seisoo edelleen jaloillaan, hirveen olisi suoran linja ampua mutta koirat ovat sen kintuissa niin pahasti ettei ampumista voi edes ajatella. Päätän kävellä hirven vierelle ja koittaa sitten antaa sille lopetuslaukauksen. En kuitenkaan ehdi ottaa viittä askeltaakaan kun hirvi pinkoon liikenteeseen, meinaan jo jättää ampumatta mutta samalla mietin, jospa siltä onkin vain etukoipi poikki ja lavalla ei ole osumaa. Samassa hirvi ajautuu selkeälle ampumalinjalla minusta poispäin juosten, joten päätän koittaa niskalaukausta. Kuten monesti, niin myös nytkin vain hirventakapaisti sai tässä tilanteessa ylimääräistä mureutusta. Onneksi  laukaus vain ryykkäsi paistia eikä mennyt sisään tuhoten koko paistia. Hirvi kuitenkin jatkaa juoksuaan ja minä olen ilman panoksia. Juoksen pää kolmantena jalkana autolle ja kaivan panoslaatikon esille, muutama panos taskuun ja pikaisesti hirven perään. Tällä aikaa oli hirvi taas pysähtynyt haukkuun keskelle hakkuuaukeaa noin 100 m edellisestä paikasta, ollen jo nyt makuulla. Huokaisen helpotuksesta, koska nyt näyttää sille, että ensimmäiset laukaukset olivat nähtävästi aivan kohdallaan vaikkei hirvi sitä juuri merkannutkaan. Kävelen rauhallisesti hirven eteen ja se nostelee vielä päätään, koirat on nyt hiukan sivulla joten lopetuslaukauksen voisi antaa hyvin.  Olen kuitenkin vielä parin metrin päässä kun hirvi pomppaakin pystyy sarvet tanassa minua kohden ottaen samalla horjuvia askelia, onneksi ase oli kuitenkin kädessä ja nopeat laukaukset hirven otsalohkoon lopettavat sen maallisen vaelluksen.  Useita hirviä ampuneena näyttää jokainen tilanne tuovan aina jotakin uutta eteen mutta onneksi tämänkin päättyi onnellisesti.Tässä vaiheessa puhelin alkaa jo soida kysymyksiä tulee ja  ensimmäisenä kuluu, että mitä sotaa ne jänismiehet siellä käy. Johon saan oikoa, että kyllä täällä hirveä on ammuttu ja lopulta se on saatu myös hengiltä. Tässä vaiheessa hirven matkassa ollut ajokoira oli jo kadonnut teille tietämättömille. Pikku hiljaa kaadolle alkaa saapua porukkaa ja onnitteluita tulee. Toisaalta suurin osa muistaa myös keljuilla hyväntahtoisesti henkilökohtaisesta sodasta hirveä vastaan. Samalla ehdotellaan, että hirvi annettaisiin veteraanien huutokauppaan mutta päätämme ampua viimeisen hirven hiukan siistimmin ja tämä jäisi meille itselle.  Niinpä pudotamme hirveltä suolet ja viemme se nylkyvajalle, jossa otamme taljan pois välittömästi ja alamme suunnitella ruokailua.Ruokailu suunnitelmat kuitenkin keskeytyy kun isä soittaa, että pihatielle on ilmestynyt aikuisen hirven jäljet , jotka eivät voi olla juurikaan paria tuntia vanhemmat. Niinpä yksi koiramiehistä hyppää autoonsa ja lähtee selvittelemään olisiko hirvi jäänyt johonkin lähettyvillä, että saisimme vielä iltapäivä jahdin käyntiin. Vajaan puolen tunnin päästä tuleekin soitto, hirvi motissa joten laitetaanpa passi pystyyn. Tällä kertaa hirvi olikin jäänyt todella pieneen mottiin, joka saataisiin passitettua hyvin.  Hirvelle olisi tarkoitus laittaa yksi seuramme nuorista koirista, jolle oli saatu hyviä haukkuja muttei vielä kaatoja. Tässä olisi nyt kaatoon todella hyvät saumat.  Samalla metsästyksen johtaja muistuttaa vielä, että koitetaan ampua ”siististi” tämä hirvi jos tilanne tulee.Passit jaettiin pikaisesti ja itse pääsin juuri vastakkaiselle reunalle mistä koiramies lähtee. Keli alkoi muuttua pikkuhiljaa todella myteröksi, joten toiveissa oli että kun koira löytyy hirven se jäisi samoin tein paikoilleen.  Puoli tuntia kuitenkin kului eikä mitään kuuluu, aloin jo tässä vaiheessa ihmetellä, että mikä maksaa kun ei mitään tapahdu. Pikainen puhelu koiramiehelle, joka kertoo olevansa kohta minun passissa ja epäili että hirvi on mennyt sittenkin läpi jostain jo aiemmin sanoi kävelensä kuitenkin jälkiä myöten. Itse tuumailin, että ei ainakaan täältä ole tullut koska tarkistin tienpätkän uudelleen passiin tullessa ja sanoin samalla odottelevani vielä hetken. Lopetin puhelun ja rupesin painamaan kännykkää taskuun kun kuuluu yksittäinen kiväärin laukaus. Oletin, että homma olisi selvä ja soitan naapuripassimiehelle, jotta tule pois mennään auttamaan suolistuksessa. Samalla kävellessä tietä pitkin kohti autoa soitan metsästyksen johtajalle, että kuka pääsi ampumaan ja minkälainen hirvi nurin. Vastaus tulee ripeästi, että kyllä ammuttu on mutta hirvi juoksee. Aamuisen oman ampumatilanteen jälkeen en vielä jaksa hätäillä vaan ajattelen, että hirvi on varmasti nurin hiukan kauempana. Onneksi myös koira on hirven perässä, joten sekin auttaa jatkotoimenpiteissä. Saapuessani ampumapaikalle on selvää, että hirvessä ei  heti tappavaa reikää ole, verta ei näy mutta onneksi koira on saanut hirvet haukkuun noin puolenkilometrin päähän kahden tien väliin. Alkaa uusi passienjako ja sen jälkeen koiramies haukkuun tarkastamaan tilanne. Uudessa passien jaossa olen sen verran äänessä, että sanon meneväni passiin haukun etupuolella olevalle tielle viimeisimmäksi, koska jos haukku meinaa karata metsiä myöten voi yrittää sieltä eteen. Hommaa auttaa myös se, että tuolla alueella on reenattu koko syksy koiria niin kulkupaikat on tiedossa. Siirrymme ripeästi passiin ja alkaa noin tunnin kestävä odotus. Koiramies pääsee melko lähelle haukkua mutta ei saa ampumatilaisuutta, samalla tulee viesti, että hirveen on osunut mutta verta tulee vähän. Koiramiehen yrittäessä haukkuun muuttuu se liikkuvaksi haukuksi ja tulee pikkuhiljaa kohden passiketjua. Haukku ei tunnu tulevan suoraan kohti mutta tullessa passilinjan eteen se alkaa kulkea passilinjan vierustaa aukon laidassa kohti minua. Samalla mielessä alkaa nousta ajatus, jotta näinkön pääsen ampumaan kaksi hirveä samana päivänä. Haukku siirty siirtymistään ja lumisade tihenee. Lopulta haukku saapuu kohdalleni mutta jostain syystä hirvi ei halua käyttää vakituista kulkupaikkaa , jonka vieressä seisoin. Vaan jatkaa matkaa eteenpäin. Tilanteen helpoksi minun kannalta tekee ettei tienpäässä ole ketään passissa niinpä siirryn haukun sivulla sitä mukaa kun se liikkuu. Kuljettuani noin 200m  tulee aukon toiselta laidalta pieni metsäkaistale tiehen kiinni, tätä pitkin myös haukku alkaa lähestyä minua. Eikä aikaakaan kun näen hirven 30m päässä koira aivan kintuissa kiinni. Hirvi lähestyy hitaasti mutta varmasti, ampumatilaisuutta ei tule johtuen edessä olevasta risukosta, koska eläin lähestyy koko ajan mitään kiirettä ampumiseen ei ole. Piinaavien hetkien kuluessa hirvi pysähtyy seisoen suoraan minuun päin vain pää puhtaalla ampumalinjalla. Mieleeni tulee mehtuunjohtajan lause, että koitetaan ampua tämä veteraanien hirvi lihoja säästäen. Koitan laittaa punapistettä hirven rintaan mutta risuja on tiellä lyhyestä ampumamatkasta huolimatta ja enkä halua riskeeta osumista koiraan ja hirveen, koska koira haukkuu aivan hirven takana. Samalla päätän koska käsi tuntuu vakaalta, että ohtaan ampuessa ainakin lihat säästyy, hirvi seisoo edelleen aloillaan ja pienen hetken päästä koira siirtyy sivulle haukkumaan. Ruuti palaa ja kuulaa sattuu hirven otsaan melkein silmien väliin, kuolema on välitön. Nuori koira hirven sivulla katsoo minua hölmistyneenä, että mitä pelikaverille nyt tapahtui mutta hetken kuluttua karva irtoaa hirvestä kuin vanhalla tekijällä. Viereinen passimies huutelee jo että kaatuko, johon voi todeta ettei juokse enää. Seuraavaksi soitto mehtuun johtajalle, että tilanne ohi hirvi nurin. Vastaukseksi tulee helpottunut kiittely, että homma saatiin nopeasti pakettiin ja samalla kyselyä, että mihin ensimmäinen ampuja oli osunut. Hirveä suolistaessa selviää että ensimmäinen ampuja oli osunu rapamahalle ja luoti oli mennyt läpi luita rikkomatta, joten pitkä kipeä olisi hirvellä edessä ollut. Kiitos kuitenkin hyvin pelaaville koirille ettei tälläkään kertaa raanakko juossut metsässä pitkää. Hyvää oli myös, että kaato oli ensimmäinen hiukan reilun vuoden ikäiselle koiralle, yli tunnin haukku työskentelyyn ja kaato lopulta seisontahaukkuun.Seuraavaksi vuorossa oli taas hirven suolistus ja selän taputtelua, että nopeastihan se poika taas ampumaan oppi ku vähän ensin harjoitteli. Ensimmäisen laukauksen ampuja kävi myös tarjoamassa kaatoryypyt ja totesi, että ei sitä enää tahdo noihin nopeisiin tilanteisiin ehtiä mutta kaikillehan noita tilanteita sattuu. Nyt loppu hyvin ja kaikki hyvin. Iltakin alkoi jo hämärtää, joten hirvikausi sai taas mielenkiintoisen päätöksen ja nyt kehtaisi ilmoittaa itsensä ampujaksi veteraanien hirvelle kun se ei muistuttanut aivan siivilää… Tässä ensimmäinen kaato, toisesta kuvat valittevasti epäonnistuivat,kuvan hirvellä 4-piikkiä.