Porukankoiran matka jatkuu

[jefferson 0]

Lauantaina pääsi pitkästä aikaa hirvihirmua ulkoiluttamaan kun kiima oli mennyt ohi. Kaveri käytti yhteistä koiraa jo torstaina ja päivä meni vallan putkeen hirvityöskentelyä 9 tuntia josta viimoset 3 tuntia karkottelua, jotta sais koiran pois. Ittellä oli vuoro siis lauantaina, aamusta kävin juniorin kanssa hakemassa koiran konttiin ja suuntailin jahtimaille. Jahtimaille ajaessa mietiskelin mistähän sitä koiran laskis irti, rajotuksia löi uusi jahtikaveri, jolla ikää reipas vuosi. Ei viittyny ihan pahimpaan pöpelikköön lähteä  ::) Nooh siinä ajelin eräälle pellolle, suon laitaan missä hirvet monesti käy iltasyönnöksellä. Pellolla löytykin kiimakuoppa, joten oletuksena oli että ainakin jossain vaiheessa hirviä seudulla oli ollut. Tosin hajut saattoi olla melko rajalliset, koska koko yön oli satanut vettä ja sade oli loppunut vasta aamukuudelta. Eipä mitään, tutka päälle ja koira mettään, siinä jäätiin juniorin kanssa autolle ihmettelemään pellon laidassa olevia teeriä ja koira pyyhkäisi mettän puolelle. Koiran liike näytti parantuneen huomattavasti edellisestä vuodesta, ensimmäinen lenkki meni vajaan 200m päähän, sitten takasin pellon laitaan, toinen lenkki oli jo 400m päähän eri suuntaan. Vielä käytiin tarkastamassa onko ukko pellolla. Siitä paineltiin jo sitten pidemmälle lenkille kun koira oli 500m päässä, alkoi pikku jahtineiti osoittaa merkkejä, jotta aamupuurolle pitäisi päästä. Eipä siinä, hurautettiin Ukin luokse ja laitettiin puurokattila tulille kun koira näytti hakevan hyvin, ilman sen suurempaa kyttäily.  Siinä puuroa naamariin lappaessa tuli seurattu koiran liikettä tutkalta, ja katos pirua koira pysähtyy erään aukonlaitaan ja haukkulaskuriin ilmetyy lukuja 80, sitten 105. Jahas täähän meni mukavasti klo näytti 9.00 ja hakua tuli puoli tuntia ja haukku päällä. Siinä palasteltiin kaikessa rauhassa ja kuunneltiin välillä koiran haukkua kännykän kautta. Kun löytö oli pysynyt paikallaan reippaan tunnin ajattelin, jotta käydäänpä näyttämässä juniorille hirvi ja niin lähdettiin takaisin haukulle. Nooh suunnitelma oli hyvä jälkikasvu oli kuitenkin sitä mieltä, jotta nyt on päiväunien aika ja matkalla haukulle nukahdettiin auton kyytiin. Eihän noita unia sitten raskinut keskeyttään. Ajelin autolla sitten 500m päähän haukusta ja hyvin tuntui louskuttavan.Hetken aikaa tuli haukkua kuunneltua ja sitten isä ukko soitteli, että he ovat taasen kotona ja työhommat oli siltä päivää paketissa, että tuo vain juniori ukin hoitoon. Ajelin siinä sitten takaisin pihaan ja juniori veteli sikeitä autossa hyvin tyytyväisenä. Odotellessa juniorin heräämistä tuli valmisteltua syksyn jahtia ja ladattua kasa hirvikuulia, jos sitä pääsis edes muutaman kerran haukulle hiipimää ja kaatoa yrittämään. Vajaan parin tunnin päästä pikku neitikin heräsi ja pääsi viihdyttämään ukkia. Itse siirryin taas jahtiosastolle. Tarkoituksena oli käydä antamassa hirvelle karkko mutta en edes perille ehtinyt kun huomasin tutkasta jotta haukku katkesi. ??? Mies oli yhtä kysymysmerkkiä mitenkäs noin hyvä seisontahauku pätkäisee yhden äkin? Pieni siirtymä, haukku uudelleen päälle ja samalla selvisi tilanne. Jostakin oli tuppaantunut haukkuun toinen koira. Siitä sitten soittelemaan seuran koiramiehet läpi, että kenenkäs koira tuli valmiille paistille  :D Soittokierroksen aikana selvisi että meidän seuran maat oli annettu hirvikokeeseen, hieno homma, tiedonkulussa vaan pieniä ongelmia, koska kukaan ei siitä minulle ilmoittanut. Harmittava tapaus koekoiran kannalta.Toisen koiran ilmaantumisesta huolimatta haukku jatkui tiiviinä. Sitä kuunnellessa ajelin tuomariryhmä luo ja kyselin, jotta koitanko omaa koiraa pois niin saisivat koetta vietyä eteenpäin. Koiran poistulo tosin epävarmaa vaikka haukkua oli kestänyt jo 5 tuntia ja kerrankin itsellä sellanen koira ettei ihan heti isäntää ikävä tule. Koekoiran omista ja oli sitä mieltä että koita vaan saada koira pois. Aloin pikkuhiljaa lähestyä haukkua jonne oli matkaa kuitenkin melkein kilometri. Aluksi reipasta munaravia ja lähemmäksi päästyä hiljaa hiipien eikä aikaakaan kun koirat olivat jo näkyvissä. Matkaa oli ehkä 15m ja hirvet koirien edessä. Haukussa näkyi olevan emä ja vasa. Siitä ensi varovasti kutsumalla, ei vaikutusta. Hirvet kuitenkin huomaavat minut ja latu alkaa maistu, tässä vaiheessa käytettiin sitten koko sana varasto millä koiraa voi hirviltä pois kutsua  ::) ei vaikutusta. Tästä alkoikin sitten karkkojen ja uusintahaukkujen sarja. Jota kesti hyvän tovin, välillä hienoa seisontahaukkua ja taas uudestaa hirvet liikenteeseen. Välillä koeryhmä kävi purkamassa kokeensa ja minä päivystin haukkua. Seuraavan kerran pääsin näkemään hirvet ja koirat alle sadasta metristä tien ylityksessä klo 19.00 aikaan illalla mutta kutsuilla ei taas vaikutusta. Illan hämärtyessä haukku oli pysähtynyt melkein pahimpaan mahdolliseen paikkaan 100m päähän suhteellisen vilkasliikenteisen viitostien varteen, joka kulkee meidän jahtimaiden läpi. Suunnitelmaa pähkäillessä, ehdotin hiukan räväkämpää toimintaa. Koirat ja hirvet pitää saada pois ison tien varresta, ehdotin seuraavaa. Eiköhän nuo haulikkokarkolla liikahda. Joten tuumasta toimeen, pimeän jo laskeuduttua hiippailin haulikon kanssa haukun viereen ja lasautin pari kertaa ilmaan. Hauku katkeaa ja hirvet siirtyy tiestä pois päin. Kohta pirahtaakin puhelin että koekoira oli tullut pois, hieno homma. Yksi mies kotimatkalle. Mitäs oma koira touhuaa? Sehän loittonee tiestä poispäin ja uusinhaukku paukahtaa taas kilometrin päästä  ;D No ei voi moitta koira tekee mitä sen pitääkin. Päätän kuitenkin toistaa edellisen toimenpiteen taas haukkuun ja laukaus ilmaan. Karkko jatkuu, nyt kiiruhdaan edessä olevalle hiekkatielle ja pääsen kuin pääsenkin koiran ja hirvien väliin. Nyt saan jo parilla vahvalla ilmaisulla koiran kiinni ja päivä pulkassa. Hirvetkin näytti palailevan sinne suuntaan mistä lähtivät. Kellokin näytti jo paria minuttia vaille yhdeksää. Päivälle tuli siis sopivasti mittaa, olihan koiran kiiman jälkeen jo toista kertaa irti ja kolmatta kertaa koko syksynä. Hirvityöskentelyä 12 tuntia, hakua puolituntia ja matkamittariin koiralla 35km. Hyvä kuntoilupäivä, toivottavasti koira säilyy vaan terveenä niin jahtisyksystä tulee mielenkiintonen  :D