Jump to content
Guest Guest

SonniPesosen metsästysraportit

Recommended Posts

Guest Guest

Tänä aamulla heräsin ennen kukonlaulua, ja päätin lähteä metsälle.Maa oli märkä, vettä tihkutti, ja tuuli ravisteli puita. Sää oli suotuisasiltä kannalta, että pääsisi ainakin lintuja lähemmäksi.Otin matkaani runsaasti evästä sekä haulikon. Kiväärin jätin suosiolla kotiin,tuskin yksikään teeri istuisi tällaisella ilmalla puussa, ajattelin. Oikea koiranilma oli.Se ei tunnelmaa latistanut. Ajelin vakiopaikkaani kohti, josta ensimmäiset metsästysmuistoni ovat.Olin silloin polvenkorkuinen, pieni erämiehenalku. Koiraki minulla silloin oli.Sittemmin se oppi paskantamaan naapurin pihalle. Naapurilla oli hirvikivääri.Tarkka ampumaankin vielä. Rekku jäi sille tielle.Vesi ropisi auton kovaa peltiä vasten, kun havahduin muistelemasta.Mieli rauhoittui, kun tutut vanhat kelopuut vilisivät tien molemmin puolin.Enää muutama kilometri.Laitoin auton ovet kiinni, heitin repun selkään ja haulikon olalle.Kävelin metsään, laitoin patruunat piippuun.Edestä lähti koppelopoikue, mutta kannan hyvinvoinnin vuoksi säästännaaraspuolisia aina kun mahdollista. Kestävän käytön periaatteella olen tähän asti mennyt. Ammun lintuja vainomaksi tarpeekseni.Nautin luonnossa olemisesta, ja usein käyn metsässä ilman asettakin.Katselemassa mikä riistatilanne missäkin on, ja muuten vain tulistelemassa.Eräelämää parhaimmillaan.Lähestyin soidinkangasta, jossa olen usean metson nähnyttaistelevan ja soivan kilpaa. Lähestyin varovasti jokaistatuuheaa kuusta, joka edessäni oli. Hiivin kuin intiaani.Jostai se metsien kuningas, vanha homenokka tänäänkin löytyisi.Metri kerrallaan, sydän hakaten kävelin hiljaa eteenpäin.Risuakaan ei auttanut katkaista, eikä ääntäkään päästää.Jos pysähdyt hetkeksikin, ja sitten jatkat matkaa, lintu usein lähtee jo kaukaa.Koko ajan täytyy pitää itsensä pienessä liikkeessä, mutta samalla olla hiljaa ja näkymätön.Siinä on yksi syistä, miksi yksin metsästäminen, haulikon kanssa hiipien kiehtoo minua.Sitten vielä täytyisi löytää täydellinen paikka ampua. Ohilaukauksia tietenkin joskus tulee,mutta huono osuma on aina huono asia.Yhtäkkiä minulle tuli ikäänkuin aavistus, että kohta tapahtuu.Hiippailin edessä olevan suuren tuuhean kuusen taakse, ja hyppäsin sivuun.Samalla hetkellä, kun hyppäsin, kuusen takaa pomppasi lentoon valtavan suuri ukkometso.Oksat katkeilivat, kauhea meteli täytti muuten niin rauhallisen metsän. Metson raskastalentoonnousua oli upea katsella haulikon kiskoa pitkin. Odotin, että metso on riittävän kaukana.Metso lensi suoraan poispäin. Unelmapaikka!Kolmenkymmenen metrin kohdalla painoin liipaisinta, ja metso tipahti maahan niin, että tanner tömisi!Adrenaliini virtasi ja onnistumisen tunne täytti mielen! Nyt kelpasi lähteä nuotiontekoon ja nauttia muutamapala makkaraa ja hyvää kahvia!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Guest Guest

Oli hyvin lintuja liikenteessä. Olin paikalla jo hämäränaikaan, ja ehdin rauhassa laitella kuvat. Aamun valjetessakuului ensimmäiset suhahdukset, eikä kauaa mennyt,niin näin ensimmäiset ukkoteeret lennossa.Kaksi ukkoa ja yhden akkateeren kuville ammuin, ja sen jälkeen päätin,että riittää. Matkalla autoa kohti sattui sitten komeita teeriä istumaan puissanoin parikymmentä. Niistä yhden pudotin kiväärillä 150 metriin.Onnistunut jahtipäivä kaikin puolin. Täälläpäin on lintuja niin paljon,että kohtuudella voi ruokapataan laittaa. Kestävän käytön periaatteella kuitenkin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Guest Guest

Oli kuulas pakkasaamu, kanalinnustuksen viimeisiä päiviä.Lähdin ennen auringonnousua kiväärin kanssa kävelemään,ja katselemaan kaunista luontoa. Hengitys höyrisi ja maa rapisitarpoessani kohti tuttuja metsästysmaita. Päivä alkoi pikkuhiljaavalkenemaan, ja heti erotinkin useita mustia pisteitä vieressä olevansuon laidalla, koivuissa ja männyissä. Tuttu pulputus kantautui korviini,ja sitä oli todella hienoa kuunnella. Seurasin tilannetta etäältä, ja päätintällä kertaa jättää teeret rauhaan. Matkaa oli paljon, reilu kilometri jaolin lisäksi edellisellä metsästysreissulla saanut upean saaliin, neljä teertä.Kävelin tutun hakkuuaukion laitaan, ja huomasin sen toisella puolenmännyn latvassa istuvan ukkometson. Lähdin kiertämään niin hiljaa,kuin sillä ilmalla vaan pystyin. Maa rapisi väkisin jonku verran, muttaampumaetäisyydelle oli silti mahdollista päästä, sillä olihan minullakunnon lintukivääri matkassa. Käytin kiertämiseen paljon aikaa,ja yritin samalla olla mahdollisimman näkymätön. Joku luonnonvoima,tai metson oma vaisto sai sen kuitenkin säikähtämään niin, että selähti lentoon, ennenkuin ehdin sitä ristikon takaa katsomaan.Metsän kuningas veti pidemmän korren.Tilanteen purkauduttua kaivoin repustani nokipannun,tein kunnon tervastulet ja keitin kahvit. Luonnon keskellä,kylmällä ilmalla tervastulen tuoksu ja kahvin maku tekivättodella hyvää. Huolet unohtuivat, eikä karannut ukkometsokaanenää harmittanut. Ensi syksynä se on vielä suurempi!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Guest Guest

Kevät. Taas ollaan lähenpänä tulevaa metsästyspainoitteista syksyä.Koko ajan on keksittävä jokin korvike sille, ettei voikaan koko aikaa kävellä metsässäkivääri olalla, haulikko kädessä.Ampumaradalla tulee vietettyä paljon aikaa, pysyy taidot yllä ja käsi vakaana.Euron kolikkoon osuu .22 WMR-pienoiskiväärillä 150-metriin. Kiekotkin hajoavathaulikolla mukavasti. Jopa lentoon  ;)Välillä olen tuonut ampumaradan kotiin saakka. Ilmapistoolilla voi hyvin olohuoneessalopsia tauluun "tylsinä" päivinä, samalla kun tv:stä tulee mainoskatko.Tosiasiassa tylsiä päiviä ei olekaan. Se on aivan itsestä kiinni.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Guest Guest

Minulla on omatekoinen luodinkerääjä, mutta seinät eivät silti ole välttyneet täysin rei'iltä. Osasyynä siihen ampumista harjoittelevat kaverit, jotka luulevat olevansa tosielämänTex Willereitä.  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Guest Guest

AavemetsoLokakuun loppu, vuosi 2007. Oli kuulas pakkasaamu.Kävelin metsässä isäukkoni kanssa, ja näimme komean ukkometsonistumassa männyn latvassa parinsadan metrin päässä. Minulla oli kädessä Valmetin 220 12/70 päällekkäispiippuinen, ja selässänikannoin WMR .22-pienoiskivääriä. Alkoi armoton lähestyminen järkevälle ampumaetäisyydelle. Hiippailin niin hiljaa, kuinsääolosuhde ja kovat kengänpohjat mahdollistivat. Onneksi oli tuuheita kuusia suojana. Kohta olinkin jo sadassa metrissä,ja otin hyvän tuen sammalmättäästä. Katsoin komeaa ukkometsoa ristikon takaa, sydän tykyttäen. Liipaisinsormi koukistuihiljaa, ja luoti lähti tappavalla voimallaan oikeaan osoitteeseen. Näin, kun metso rymisi maahan. Se oli upea hetki!Kävellessäni metson luo, saapui isäni onnittelemaan komeasta saaliista, hän kun oli odotellut pienen matkan päässä,antanut minulle "työrauhan". Metson luokse päästessämme huomasimme kuusen latvassa toisen, vielä komeamman ukkometson!! USKOMATONTA!! Matkaa oli vain 80 metriä!!Hyvää tukea ei ollut lähellä, joten isäni ehdotti, että ampuisin hänen olkapäältään!Pian katsoin tuota, upeaa metsän kuningasta ristikon takaa, ja painoin liipaisinta!Pamaus kuului, mutta metso oli vieläkin paikallaan! Tähtäsin uudestaan keskelle, eikä vieläkään mitään!Kolmas laukaus, ei mitään!! Sitten ampui vielä isäni. Metso lähti terveen näköisesti lentoon, ilman pienintäkään merkkiä osumisesta!!Aavemetso, ajattelimme!!6 vuotta myöhemminTänä syksynä, 6 vuotta myöhemmin suuntasimme reissumme samaan paikkaan, jossa olimme aiemmin tuotaaavemetsoksi ristimäämme metsän kuningasta yrittäneet kellistää, tuloksetta.Oli upea aamu, kun kävelimme ketjussa vanhassa kuusimetsässä. Neljä kokenutta erämiestä.Askel kerrallaan, hiljaa kohti metsän kuninkaan asuinpaikkaa. Mielessä pyöri, olisikohan homenokkakotosalla. Olihan se! Pomppasi kuusen takaa, aivan jalkojen edestä ja lähti lentämään SUORAAN poispäin!Ei minkäänlaista näköestettä! Pamaus, toinen, kolmas.... 8 laukausta kun jokainen meistä tyhjensi piippunsakohti tuota valtavaa metsoa!! Metso vain jatkoi lentoaan, ilman pienintäkään haavoittumisen merkkiä!!Olimme kaikki aivan ihmeissämme! Ei tällainen ole mahdollista, ajatteli jokainen meistä!Seurasimme metsoa reilun kilometrin verran vain todetaksemme, että sieltä se lähti uudelleen lentoon!Päätimme jättää metsän kuninkaan tällä kertaa rauhaan!Onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta ns. "teräslinnusta", joka lentää ikäänkuin luotiliivit päällä.Ja tiedoksi, jokainen meistä on ampunut tänä(kin) syksynä kiekkoja radalla useaan otteeseen, pudottaneetsorsia lentoon, sekä kanalintuja. Uskomme, että tuo metso ei kuole koskaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Guest Guest
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=367270530074547&set=gm.762279663787529&type=1&theaterTuleekohan joutsenen metsästys Suomessa koskaan lailliseksi? Utahissa, Nevadassa sekä Michiganissa muun muassa joutsenia metsästetään mielettömiä määriä. Oma näkemykseni on se, että Suomessa on todella vahva joutsenkanta = kanta kestäisi metsästyksen. Ja onhan se joutsenen liha ihan mielettömän hyvää!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Guest Guest

Tuleekohan joutsenen metsästys Suomessa koskaan lailliseksi? Utahissa, Nevadassa sekä Michiganissa muun muassa joutsenia metsästetään mielettömiä määriä. Oma näkemykseni on se, että Suomessa on todella vahva joutsenkanta = kanta kestäisi metsästyksen. Ja onhan se joutsenen liha ihan mielettömän hyvää!

onhan tota moni ehotellut,ei vaan tunnu menevän läpi.liittyykö sitten kansallislinnun asemaan.metsästää sitä ei vielä saa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Edellinen sisältösi on palautettu.   Poista sisältö

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×
×
  • Luo uusi...