Moro!Kertoilkaas oma kohtaisia kokemuksia käyttämistänne hirvilaillisista patruunoista. Luotien toiminnasta, mahdollisista omista latauksista ja jne.Itsellä Kokemuksia .308, 7,62x53r hammeri, Toimiva siinä määrin että ne hirvet mitä olen ampunut on löytynyt kyllä melko lyhyeltä matkalta.Nykyään on käytössä 45-70 johon lataan itse patruunat Käytössä on woodleightin .458m 350gr luoti jonka taakse tuupataan 3,75g N130 ruutia. Toimii kuin junan vessa (lataus ohje saatu asesepältä, joka teki aikoinaan tuplapiiput 412 valmetin runkoon). Toisena luotina on sitten 350gr RN Hornady joka myös tuntuu toimivan ihan ok. Tosin tällä kaliberilla ei ole takana kuin kaksi hirven kaatoa ja kaksi sikakaatoa. Toivottavasti tulevana kautena tulee lisää tapahtumia.

Eilen taas pari tuntiakävelemässä ja tutkimassa uusia paikkoja. Löyty taas pari uutta isoa mustaa josta toinen oli lähellä koko luokkaa "lentävä vasikka" mutta kyllä tällä kelillä ei valitettavasti pääse tarpeeks lähelle puissa istuvia metsoja. Tämä isompi meinas erehtyä mutta juurikin 50m päästä lähti ja sopivasti puun takaa puolellata niin ei voinu ku ihastella. Pyy kuitenkin erehty tälläkin reissulla, nyt alkais ollakin kunnon pyypaistin ainekset kasassa. Toivottavasti vielä ehtii joku päivä käydä koittamassa.

Huomenna hakemaan peräkärrillinen pottua sioille. Paikalliselta viljelijältä 10 euroa per kärri kakkoslaatua. Kyllä siat saa herkutella :)

Itärajallahan nämäkin, kaakon kulmilla. Muutamalla muullakin on ruokintoja lähistöllä niin pikkuhiljaa on siat lisääntyneet. Toivottavasti pikkuhiljaa alkaisivat levitä muuallekin niin saataisiin uutta suurriistaa.

Nyt on kuudesta yöstä viitenä ollu asiakkaita ruokinnalla :)

Löytyhän se iso musta mutta jallitti taas sata nolla, nooh jossain vaiheessa taas uudestaan. Sentää parempi pyy pivossa ku kymmenene oksalla ;)

Siinäpä hiukan ihmeteltävää, nyt hakemaan tuoreimmat kuvat.

Sikaruokinnalla viime viikolla vilskettä, neljänä iltana peräkkäin ruokailijoita. Saisi lumet jo tulla niin onnistuisi kyttäys paremmin.

Hirvijahdissa taas viikonloppu, valitettavasti ei pentukoiran kanssa kosketuksia hirviin. Nurin saatiin kuitenkin yksi vasa ja nyt jahdataa enää kahta aikuista.

Jeps, hiukan lintujahtia viime perjantaina saaliina pari pyytä ja yksi teeri. Hirvijahdin lomassa tuli myös ammuttua yksi teeri viikonlopun aikana. Tänään jos ennen pimeää ehtii jahtimaille niin vielä käydä katsomassa löytyisikö isoa mustaa.

Ukkometso jäi haavakkona metsään, sitä etsiessä kaverin pohjanpystykorva teloi jalkansa(kannettiin pois metsästä), myös kaverin venäjänajokoiran pentu jäi häveyksiin. Hieno päivä jahdin parissa prkl!!!!

Aika mieletön suoritus vuoden ikäiseltä pennulta! Varmasti tulee mahtava hirvikoira, ellei peräti kunkku ;) Toivossa on hyvä elää sano lapamato ;)

Tämän vuoden osalta pyyntiajan lyhennys tehtiin jo hyvissä ajoin ennen kuin oli tiedossa että kesästä tulee lintupoikueille aivan paras mahdollinen. Tuolloin peilattiin aiempien vuosien lintukantoihin päätös. Mutta tässä on nyt hyvä esimerkki siitä kuinka suuresti metsäkanalintujen kannat vaihtelee pelkästään poikueiden onnistumisen perusteella, mielenkiintoista nähdä nouseeko ensi vuoden pesiväkanta miten vahvasti tämän ansiosta, vai verottaako talvi nuoret linnut pois.

.222Masterilla ihan kivasti lupia, voi kun meilläkin olis sais, koirat hyvää reeniä eikä luvat loppus ainakaan ihan käsiin. Nyt o ensimmäiset hirvet löyty pakkaseen eilisen palottelun jälkeen, jäljellä vielä yksi vasa ja kaksi aikaista. Samalla katsottu koiramiehille alueet mistä aloitetaan lauantaina, toivottavasti pentukoira jatkaa samaan malliin kun edellisenä viikonloppuna (knok, knok, puuta koputtaen)

Jahas huomenna tarkoitus ottaa käyttöön yksi jäljellä olevista kesäloma päivistä ja lähtee katsomaan josko vanha homenokka löytyisi. Koko viikon ollut mukaavaa pakkaskeliä saas nähdä mitä huominen tarjoaa.

Tuli kaverin kanssa hankittua viime kesänä yhteisomistukseen yksi hirvikoiran alku. Molemmilla meillä on jo ennestään omat koirat mutta yhdellä koiralla on hankala pitempiä mehtuurupeamia hoitaa. Varsinkin kun kaverin koiralle alkaa ikää kertyä ja omastani ei nähtävästi oikein pelaavaa koiraa tule niin idea porukankoirasta eteni siihen pisteeseen että viime kesäkuun lopulla tarhassa viipelti vilkas jämptin narttupentu.Viime syksy meni koiran kanssa metsän hajuihin totutellessa ja taisipa joku jänis saada kyytiä ihan reilusti. Hirville ei vielä kiirettä. Tänä syksynä irti pidonajan lähestyessä alkoi jännitys nousta, nyt oli aika katsoa onko koirasta mihinkään. Ensimmäisillä metsäreissuilla suuriin työkoiralla oli saada jalat pelaamaan taas hiukan uudessa maastossa, se tarhan pohja kun on niin tasainen ja asfaltilla harvoin kantoja kasvaa. Hupia isännillä piisasi koiran touhuja seuratessa. Syksy kuitenkin eteni ja koiralle ei varmaa hirvikosketusta saatu. Kuitenkin viikkoa ennen jahdin alkua puhelin pirahtaa ja kaveri soittaa, sanoen samalla: ” kuunteles tätä tyttö haukkuu”. Hymyhän siinä huulille nousi. Vaikkakin pentu oli viety toisen koiran haukkuun, saatiin kumminkin tieto siitä, että hirvet kiinnostaa. Tuota iloa kesti silloin 1,5 tuntia ennen kuin pentu löysäsi ja tuli pois. Sitä seuranneella viikolla saatiin vielä hyvä jäljitys hirvien perässä mutta haukku jäi uupumaan.Lopultakin koitti se kauan odotettu viikonloppu jolloin hirvijahti taas alkaa. Aamulla porukan kokoontuminen majalle, jossa pakolliset kujeet ja pelisääntöjen kertaus. Ensimmäisenä viikonloppuna sain pennun itselleni matkaa, koska meidän seurassa on mahdollisuus kouluttaa koiraa ”häiritsemättä” kuitenkaan sen suuremmin metsästystä, sillä koiramiehet lähtevät ensin hakemaan hirviä ja vasta haukun alettua passeja aletaan suunnitella ympärille. Niinpä aamuinen tarinointi majalla oli saatu siihen pisteeseen, että koiramiesten oli aika siirtyä metsään ja itsekin lähdin isäni kotipihasta koiran kanssa hirviä etsimään. Ensimmäiseltä motilta ei mitään erikoista löytynyt mitä nyt muutama teeri karkkosi koiraa. Kuitenkin oli mukava nähdä miten koiranliike oli kehittynyt syksyn ensimmäisistä reissuista, hakua ja vauhtiakin siitä löytyi. Motin laidalle saavuttuani nopea soitte pikkuveljelle, jotta saisin kyytiä seuraavaan paikkaan ja samalla soitto metsästyksen johtajalle oliko muilla mitään tapahtumia, hiljaista kuulemma vielä sillä hetkellä.Autolla siirryttiinkin vajaan pari kilometrin päähän ja siitä oli tarkoitus taas lähteä vastatuuleen kohti seuraavaa tietä ja tarkistaa, että onko tässä välissä hirviä. Koira oli kuitenkin eri mieltä. Vein pentua hihnassa ”oikeaan” suuntaan parikymmentä metriä tien sivuun ja laskin irti, kuitenkin koira poukkoaa samoin tein takaisin metsätien uralle. Ihmettelen sen toimintaa, ja kutsun sitä takaisin siihen suuntaan mihin haluaisin lähteä. Koira tuleekin ohitseni ja jatkan kävelyä vielä sata metriä tiestä poispäin ja jään kannon nokkaan odottelemaan koiraa hakulenkiltä. Mitään ei kuitenkaan kuulu viiteen minuuttiin ja tutkaan koiraa, gps näyttää koiran palanneen taas tielle ja juoksevan siinä noin 200m matkaa edes takaisin. Kiroan mielessäni koiraa alimpaan helvettiin. Jään kuitenkin odottamaan koiraa, jospa se vielä tulisi pois tieltä ja päästäisiin jatkamaan matkaa. Menee toiset viisi minuuttia mitään ei kuulu ja tutkaan koiraa uudestaan. Tyytyväisenä huomaan koiran lähteneen toiselle puolelle tietä, kuitenkin ihmettelen sitä kovasti, että mitä se myötätuulen puolelta hakee. No päätän seurata koiraa, onhan toinenkin puoli tiestä lupa-aluetta vaikka ”väärään tuuleen” hakua lähdetään tekemään. Ehdin siirtyä takaisin tielle ja rupean tutkaamaan koiran liikkeitä, samassa metsästä paukahtaa varovainen haukahdus ja heti perää haukkua seuraa lisää ja kohta metsä rytisee vimmatusti. Omassa päässä surisee tuossako ne hirvet olikin prkl… revin kiväärin selästä lataan ja heitän punapistetähtäimen suojuksen taskuun. Tällä välin rytinä ehti loitota ja koira putkahtaa takaisin tielle, koira tulee luokseni ja saa taputukset ja kehut, samalla ohjastan sitä takaisin metsään. Nopeasti koiran vilahtaa häntää heiluttaen takaisin metsään, eikä odotus kestä kauaa ilmoille kajahtaa reipas haukku vajaa puolen kilometrin päästä, siinä se on!!! Ensimmäinen pennun oma haukku on tosiasia, kuuntelen haukkua 5-10min, aika tuntuu pysähtyvän kestääkö haukku? tuleeko koira heti pois? ajatukset risteilevät päässä.Kun saan ajatuksia innostukseltani hiukan kasaan, otan puhelimen käteen ja soitan pikkuveljelle käskyn mennä passiin ja ilmoitan tilanteesta metsästyksen johtajalle, pyytääkseni passimiehiä avuksi. Samaan syssyyn ilmoitan ylpeänä koiran toiselle omistajalle tilanteesta. Passiketju saatiin haukun etupuolelle melko nopeasti ja aikaa oli kulunut vajaa puolituntia kun alan lähestyä haukkua. Tiedän haukun olevan hiukan hankalassa paikassa näkyvyyttä noin 30 metriä mutta maa on täynnä raivattua risua ja tuntui kävelisi miina kentässä ja yrittäisi päästä itseään räjäyttämättä eteenpäin. Pääsen kuitenkin noin 50m päähän haukusta enää vain nyppylän yli ja hirvi/hirvet on edessä ja päivälle saadaan mukava päätös. Noh ajatuksissa se menee noin mutta todellisuus on toista. Viimeiset metrit ovat aina pahimpia ja niin tälläkin kertaa hirvet karkkovat ennen ampumatilaisuutta. Onneksi koira lähtee ilman suurempia kiemuroita jatkamaan työskentelyä hirvien perään. Jään odottamaan uutta haukkua ja ei aikaakaan kun noin 300m päästä haukku paukahtaa ilmoille. Hymy karehtii huulilla, jokainen pysäytetty karkko on koiralle iso askel eteenpäin, tässä vaiheessa työskentelyä oli kestänyt jo vajaan tunnin. Alku tuntui melko lupaavalle nuorelle koiralle. Tällä kertaa haukku pysähtyy noin 200m ennen passiketjua, alan mielessäni avata jo kaatoryyppy pulloa. Tämä ei voi enää epäonnistua ei sitten millään. Lähden varovasti etenemään haukkua kohti ja hirvet tuntuvat liikkuvan hiukan mutta todella rauhallisesti välillä ollen paikallaan pitemmänkin aikaa, voisiko tätä kutsua valuvaksi haukuksi, koira ääntää paljon mutta ei aja vaan paimentaa hirviä. Pääsen taas melko lähelle haukku kun se yhtä äkkiä katkeaa. Hirvien pakorytinää ei kuitenkaan kuulu, koira sinkoaa yli 500m pois haukusta ja palaa kohta omia jälkiään takaisin. Tässä menee noin 10 min aikaa ja ihmettelen itse tilannetta ymmällään. Koiran saapuessa kohti sitä paikkaa minne se hirvet hetki sitten jätti, huomaan sen, ja vihellän käymään sen luonani. Taputtelen selän mureaksi samalla kovasti kehuja jaellen. Nopeasti koira suuntaa kuitenkin takaisin haukun lopetuspaikalle ja nopeasti haukku jatkuu kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Nyt koko touhuun oli kulunut jo reilut 1 h 30min. Odotan haukun hiukan tasaantuvan ja lähden lähestymään sitä, pääsen erästä polkua pitkin jo melkein näköetäisyydelle kun katastrofi iskee!!!! Haukkuun ilmestyy toisen koiran ääni, samassa paikallaan oleva haukku muuttuu ajoksi ja hirvet kiitävät sivustani ohi. Näen selvästi naaras hirven ja sen sivussa vesakon suojassa vasan. Niiden perässä laukkaan suoraa huutoa ajava BEAGLE!!!! Samassa oma koirani saapuu minun luokseen kysyvä ilme kuonollaan, että mitä perkelettä???? Omassa päässäni liikkui sillä hetkellä kaikki pirut mitä maa päällään kantaa ja tilanteen sotkeneen beaglen kiroan alimpiin helvetin syövereihin.Nopeasti tilanteesta toivuttuani ilmoitan tapahtuneen passiketjulle ja lähden jäljittämään beaglen ajoa ja houkuttelen koirani matkaan. Yllätyksekseni kuulen beaglen saaneen hirvet SEISONTAHAUKKUUN vajaa puolen kilometrin päähän. Tässä vaiheessa pentuakin alkaa jäljet taas kiinnosta ja vajaa pari sataa metriä haukusta se irtautuu minusta haukun suuntaan. Hetken päästä kuulen koirani suusta varovaisen uikahtavan äänen. Samassa ohitseni pinkoo jänis perässä Pentu, joka onneksi ajaa jänistä edes ääneti, ja vieressä on Beaglella hirvihaukku. Tähän tilanteeseen en pystynyt suhtautumaan muuten kuin nauramalla kannon nokassa itsekseni.Aikanaan koirani palasi jäniksen perässä ja koetamme vielä löytää hetki sitten kadonneet hirvet mutta ne pysyvät kadoksissa. Päätän lopetella päivän vaikka kello näyttää vasta kahta mutta koiralle aamuinen tyhjä lenkki mukaan lukien tuli jo juoksu aikaan yli viisi tuntia joka on reilulle vuosikkaalle koiralle ihan riittävä päivä duuni. Koiralle päivä oli mitä mainioin mutta valitettavasti itseä vieläkin harmittaa sivullisesta syystä keskeytynyt haukku ja tekemättä jäänyt kaato mutta hommat jatkui heti sunnuntaina.Sunnuntaiaamuna löysään koiran liikenteeseen vähän ennen kahdeksaa, aloitan etsinnät eilen tyhjänä olleesta motista, jossa kuitenkin melko usein hirviä on. Aamu on huomattavasti edellistä viileämpi mutta koiran vilkas liike ja tarmokas olemus lämmittävät kummasti jahtimiehen mieltä. Päässä risteilee ajatus siitä ”mitähän tänään tapahtuu jos koiraa törmää hirveen” edellisen päivän pettymys ja onnistumisen ilo lataa panoksia tulevalle päivällä.Pentu hakee ensimmäisen vartin melko läheltä ja erään aukon laitaan tullessa kuono nousee ylös ja samassa koira lähtee kuin narun vetämänä tiettyyn suuntaan. Jään paikalleni odottamaan tulevaa. Aikaa kuluu muutamia minuutteja ja koira ei heti kuulu takasin, hyvä, hyvä. Laitan gepsillä viestiä menemään ja paluu viesti kertoo koiran olevan jo 500m päässä, mielenkiinto lisääntyy. Noilla samoilla sekunneilla paukahtaa ilmoille haukku edestäpäin, ääni ei ole tuttu vaan kuuluu naapuriseuran koiralle, joka on näköjään tullut vierailemaan meidän puolelle. Ajattelen oman koiran seuraavan samojen hirvien jälkiä ja jään odottamaan tilanteen kehittymistä. Aikaa valuu eteenpäin noin 10 min kun ilmoille paukahtaa tuttu ääni, toisen kerran hirvimetsällä ja jo toinen hirvihaukku heti perään, ilokseni totean sen olevan muutaman sata metriä sivussa naapuriseurankoiran haukusta, joten kyseessä täytyy olla eri eläin. Koiramiehen suupielet ovat yhtä hymyä, haukku katkeaa kuitenkin kestettyään vain viitisen minuuttia. Seuraa tilannetta gps kautta ja huomaan koiran pyörivän kuitenkin melko pienellä alalla samoilla paikoilla, mistä haukku alkoi ja katkesi. Aikansa pyörittyään näyttää taas kuin koira olisi saanut narun päästä kiinni ja reitti on selvä. Ensimmäisenä yli isojen seuran rajapeltojen (mukava passipaikka pituutta pellolla reilusti yli kilometri ja leveyttä noin 200 metriä, näkee ainakin ampua) sitten mutkien kautta eteenpäin. Kun koira on pari kilometriä naapuriseuran puolella ja jatkaa vain eteenpäin soitan pikkuveljelle, että nyt olisi hiukan nouto hommia kun koira painaa hevonkuuseen hirvien perässä.Koira jatkaa menoaan varmana suunnastaan ja lopulta pääsen itsekin takaisin autolle. Soitan jahdin johtajalle tilanteesta ja ilmoitan olevani koiran perässä, samalla miettien minne asti nuorella koiralla intoa riittää seurata hulluna karkkoavaa hirveä. Pikapuoliin tilanteeseen saadaan vastaus gsp näyttää 3,8km linnuntietä paikkaan jonne koiran vauhti hyytyy, edessä olisikin ollut jo hiukan leveämpi joki. Maita myöten mutkien kautta matkaa lie kertynyt jotakin 5-6km väliin. Ajattelen pennun hyljänneen hirven mutta päätän kuitenkin soittaa tutkapantaan, ilmoille kajahtaa heti tuttu VUH VUH vuhvuhvuhvuh. Auton penkillä raikuu valtavat tuuletukset, pentuhan antaa hirmuisia näyttöjä ensimmäisillä jahti päivillään.Ajelemme lähemmäksi haukku paikkaa, joka tuntuu kestävän melko hyvin paikallaan, tarkoituksena ottaa koira jossakin vaiheessa pois vieraalta alueelta. Perimmäisenä mielessä on kuitenkin se, että annetaan haukkua koiran niin pitkään kuin mahdollista. Kun haukkua on kestänyt puolituntia ja koira on edelleen paikallaan. Tulee mieleen ajatus mitäs jos soittaisin sen alueen hirvipomolle kiinnostaisiko heitä jahdata kyseistä elukkaa. Eikun tuumasta toimeen puhelinnumeron hankinta ja soitto paikalliselle jahtivoudille. Saan pyynnön tulla heidän kodalle kahvittelemaan ja samalla esittelen asiaa tarkemmin. Välillä haukkua kuunnellaan gps:n kautta. Porukan päätös on yksimielinen, pitäähän sitä koittaa kerran valmista haukkua tarjotaan. Tässä vaiheessa haukkua on kestänyt jo tunnin ja edelleen melkein samoilla jalan sijoilla. Mukanani ollut pikkuveljeni laitetaan osaksi passiketjua ja porukan johtaja antaa minulle luvan yrittää haukkuun. Kiittelen kovasti ja olen tyytyväinen miten jouhevasti homma toimii.Passi saatiin nopeasti paikoilleen ja alan lähestyä haukkua. Koira haukkuu hyvin mutta maasto on taas hankalaan tai koiramies hiukan kokematon (tai jopa molempia). Pääsen kuitenkin niin lähelle, että näen koiran, silmät etsivät hirveä ja lopulta huomaan hirven jalat, tilanne on toivoton. Hirvi on muuten kokonaan kuusen peitossa ja hakiessani parempaa paikkaa se karkkoaa. Pentu painaa kuitenkin sitkeästi perässä ja saa hirven uudestaan haukkuun noin 300m päässä mäen päällä. Uusi lähestyminen, tällä kertaa koira huomaa minut ja tulee ottamaan yhteyttä, nopeat taputukset ja takaisin töihin. Lähestyn haukkua ja yhtä äkkiä hirvi liikahtaa eteeni suoralle linjalla. Kivääri ylös, hirvi takaisin puitten taakse ja karkkoon. Taas liikahdetaan muutama sata metriä ja homma uusiksi tällä kertaa hirvi on sellaisessa ryteikössä, että ampumiseen ei ole mitään saumaa. Näkyvyys noin 5 metriä. Uusi karkko, tällä kertaa liikuntaan jo 500m metriä painutaan yhden tie ja pellon yli missä EI ole passeja, mitenkäs sattuikaan mutta onneksi hirvi juoksee nyt niemeen, joka saadaan motitettua täysin. Soitan tilanteesta jahtivoudille, joka järjestää passit uudelleen. Kun passit on saatu paikalleen, lähden lähestymään haukkua. Nyt se on kestänyt jo alun pitkän karkon jälkeen melkein kolme tuntia. Pääsen lähestymään haukkua hetken aikaa kun haukun suunnasta paukahtaa!!!! Ajatukset vilisee päässä, onko joku muu mennyt haukkuun sekaan ilmoittamatta kenellekään. Tilanne selviää hetken päästä, jahdin seassa on taas jänismiehiä, ja he ampuivat jäniksen. Haukku kuitenkin loppuu siihen laukaukseen ja koira tulee minun luo ja palaa hetken kuluttua haukku paikalle. Haukku ei kuitenkaan enää jatku vaan koira suuntaa suoraan lahden rantaan!!! kiitos ja hyvästi hirvi karkkosi laukausta ja syöksyi suoraan uimisilleen ja tässä 300 m leveässä lahdessa kulki koiran rajat tällä kertaa. Koiralta taas uskomaton suoritus (ainakin omasta mielestä ;D) mutta tuuri ei vieläkään ollut myötä. Seuraavaksi olikin vuorossa passien purku ja vieraan porukan kiittely jahtimahdollisuudesta heidän maillaan ja paluu oman porukan mukaan, jossa päästiin jo sitten nylkyhommiin. To Be Continued (ainakin toivotaan niin jos koira vaan pelaa jatkossakin)

Meillä lauantaina nollat hirviä kyllä oli mukavasti, sunnuntaina nurin vasta ja 4-piikkinen. Luvista jäljellä enää vasa ja kaksi aikuista. Itse touhuilin oman pentukoiran kanssa koko viikonlopun ja hyvin hommat edistyy. Jos saan aikaiseksi niin kirjottelen vähän pidemmän raportin tonne reissurapsojen puolelle.

Hirvijahdin päätteeksi eilen teeriä katsomassa, löytyhän niitä, tuli ammuttua tuli joo, tuliko osuttua no ei varmasti :) Ei oikein natsannu. Tänään ois kyllä ollu komia aamu suon laitaan hiipiä mutta onhan se mukava olla töissäkin.

Appiukon syysruokinta alkaa kerätä lintuja, viime vuonna olivat vielä kun lampi oli umpijäässä ja sillon piti jo ampujaiset pitää että lähteevät muutolle. Nyt lammessa uiskentelee noin 150 sinikkoo :) Tuota. Nyt jos kehtaat sanoa meneväsi metsästämään niin ole ylpeä itsestäsi.Se on hyvä homma täälläpäin ettei kukaan ruoki lintuja, ne valitsevat oman peltonsa. Kyllä tämäkin metsästystä on, luvat tarvitsee siinä missä muuhunkin metsästykseen olkoon se sitten salolammella hevonkuusessa tai sitten omalla ruokintapaikalla jossain muualla. Se että mille asteikolle nostaa tämän omassa metsästyksessä, on sitten jokaisen oma mielipide. Mielipiteitä saa toki tuoda julki, minusta tämän on ihan mukava tapa lopettaa sorsajahti ja muutolle pääsee taatusti hyvässä rasvassa olevia sorsia.

Wuhuu koiran jalassa olleet haavat viimeinkin ummessa eihän siihen mennytkään kuin kolme viikkoa, toivottavasti pysyy kiinni ja pääsis viikon päästä hirvee hätistelemään vanhemmankin koiran kanssa ;D Mikäs koirulin kinttuun on käynyt? Nyt tuo wörkki alkaa vörkkiä vähä paremmin, hiljaa hyvä tulee ! ;) Hyvin vihanen Lapinporokoira törmäs omaan koiraan ja tottakai tollo puretutti ittesä. En oikein ymmärrä vieläkään miten oma koira reilusti plus 30 kg Jämpti onnistuu purettamaan ihtesä tollasella karvakasalla joka painaa ehkä max 15kg. Ja vastapuolen koira selvisi pelkällä säikähyksellä. Mutta noita joskus sattuu. ja nyt alkaa koipi olla jo melkein kunnossa.

Wuhuu koiran jalassa olleet haavat viimeinkin ummessa eihän siihen mennytkään kuin kolme viikkoa, toivottavasti pysyy kiinni ja pääsis viikon päästä hirvee hätistelemään vanhemmankin koiran kanssa ;D

Pellolla kattelemassa iltalentoa. Tapahtumat jäi yhteen parveen joka pyyhkäs myötätuuleen tuhatta ja saataa ohi, ei kerenny ees haulikkoo nostaa.

Tänään taas mettoja ettimässä, nyt saatiin jo näkö piiriin pari. Harmi jotta lähtivät sen verran kaukaa jotta ampumatilanteet sai unohtaa. Tosin nyt löyty tosi komeita männiköitä mistä isoo mustaa on mukava jahdata...

Appiukon syysruokinta alkaa kerätä lintuja, viime vuonna olivat vielä kun lampi oli umpijäässä ja sillon piti jo ampujaiset pitää että lähteevät muutolle. Nyt lammessa uiskentelee noin 150 sinikkoo :)

Tänään muutama tunti vesi sateessa sen ison mustan etsintää, ei löytyny tänäänkään. Tosin ison ruskeen pääsin yllättämään ku hirvi laski melkein viereen. Yhtä pyytä ammuin ohi ja toisen pudotin mutta pääsi häviämään melkein puolen tunnin etsinnästä huolimatta.