Lapasorsa

Jahas viimoset ruuat heitetty. Tuli vielä vilkastua iltalentoakin mutta ei ehtiny pitkään olla vaan piti hypätä sadetta karkuun. Kivasti kuitenkin lintua ilmassa joten hyvältä vaikuttaa. Järven toisessa päässä myös ruokinta joka selittää lintujen liikettä. Koju rakennettu myös valmiiksi joten nyt kuumia piippuja kaikille... Jos keli sallii niin huomenna vielä pillin testailua illasta.

Nyt alkaa hyvin kulutus olla jo vanhaan malliin kohdillaan vajaa 100l häviää pariin päivää. Maanantaina viimonen kojun viimestely ja sapuskat, sitten odotellaan. Niin ja nyt pitää alkaa harjottelemaan pillitystä kun tuli sellanenkin lelu hankittua. Ensimmäinen testi pelottavan positiivinen... millasta pilliä? Flextonen Supernatural yksikielinen.

On teillä lintuja :o kevät ruokinnassa meni sellainen 70 kiloa per päivä linnut noin 300 Voipi niitä sen 100-200 olla kun tuon 100 litraan kahteen päivään hävittää... osan sotkeevat tietysti suohon.JR

Nyt alkaa hyvin kulutus olla jo vanhaan malliin kohdillaan vajaa 100l häviää pariin päivää. Maanantaina viimonen kojun viimestely ja sapuskat, sitten odotellaan. Niin ja nyt pitää alkaa harjottelemaan pillitystä kun tuli sellanenkin lelu hankittua. Ensimmäinen testi pelottavan positiivinen...

Ei toinna näköjään heittää kaikkea toivoa. Tänään kuulemma ruokinnalla jo satakunta sorsaa kun kaveri kävi kippaamassa viljaa. Äkkiä ne paikalle pölähtää. Sunnuntaina oli viisi sinikkoa... ???

teillähän on jo hyvän aikaa ollu vakipaikka :) Meillä nyt kolmatta vuotta ruokinta pienessä lahukassa. Metsästeltyä tuossa on tullut jotain 6vuotta. Ensimmäisenä vuonna kun ruokittiin, oli semmosta testailua, saaliissa ei huomannut mitään eroa aikaisempaan. Nyt alettu kantaa enemmän jyvää järvelle ja ainakin viime vuonna huomasi, ettei enää tarvinnut tavoitella niitä täyttä lentäviä ankkoja, vaan selvästi hakivat matalemmalta tuohon lahukkaan. Samalla saalismäärä nousi hieman ja haavakoita ei ole pahemmin tullut. Eilen jotain 15 ankkaa ruokinnalla. Muutama haukka näytti olevan kytiksellä, ei hyvä ollenkaan.. Sitä kun nuorena alottaa niin vuosia näyttää kertyvän jo pelottavan äkkiä ja paljon :)

komiasti on jiiärrällä tullut lintua! Meillä ei oikein natsannut, aamulla oli sentään lentoa, mutta hiton korkealla. Muutama saatiin alas ainoista tonteista mitkä siunaantu. Illalla käsittämättömän hiljaista, yksittäisiä näkyi muutama, ei tarvinnut tussaria käytellä. Olihan niitä, suorastaan valtavasti. Mukavasti sattu hyvä lentopäivä kun matkassa oli naapuri 10v kersa, joka on menossa suorittamaan metsästyskorttia tänään. Ei näyttäny ainakaan jahtiveret viilenevän. Kyllä sai päivän aikaan kuulla kunniansa ku pari kertaa kävi autolla hakemassa evästä lisää ja kyyhkyparvet laski sillä välin kuville, että lähimmät istu melkein kojun sisään :) Ja mikä parasta sen verran oli tilanteita että kärsi valkata oikeesti hyvä hollit mihin ampua niin sai junnua opettaa samalla että ihan aina ei tartte paukuttaa kun taivaanrannassa näkyy kyyhky.

Meillä on kuuden hengen porukka millä hoidetaan tuota ruokintaa. Samoilla paikoilla jahdattu meidän toimesta jo 20 vuotta ja sitä ennen vanhempi sukupolvi on hoitanut jahtipuolen. Nyt ruokintaa ollut 5 tahi 6 vuotena saalismäärissä ei juurikaan ollut muutosta mutta enemmän on sinureita kun muistaa hiukan jyvää kantaa. Sen verran saa yleensä että joku ukko pääsee kotona paistille... jos paukusta kohdalle osuu ;)Tänään on taas ruokapäivä joten saadaan tietoa onko liikennettä vai ei... Ens maanantaina sitten kojun rakennusloppuun. Nyt onkin hyvä ponttonilautta edellisen vierellä. Alkaa olla puitteet kunnossa :)

Me alotettiin kevään jälkeen uudestaan taas sorsien kanssa, Reippa viikko sitten myös. Vaan kyllä linnut on kateissa :) Muutamia hulluja pyörii. Normaalisti tässä vaiheessa vähintään kymmeniä ellei satoja lintuja (Toisaalta nuo isot lintulautat on aina painunu hevonkuuseen ennen kuin laukaustakaan on ammuttu) Joten jospa nyt toimisi että sorsat ponnahtaa jostain piilosta paikalle 20 päivä. 8)

Kausi avattu onnistuneesti. Ruokintaa ei tänä vuonna ollut vaan luotto siihen että kyllä ne kyyhkyt jonkin pellonlaidasta löytyy. Parina iltana hiukan tiedustelua ja lauantai aamuna tuli lähdettyä liikenteeseen jo auringon noustessa. Löytyikin hyvä paikka jonne illalla kävin kojun väsäämässä. Samalla päätin tarkastaa vielä yhden uuden paikan ja kas löytyi seutukunnan ainoa puitu pelto ja 300 kyyhkyä. Eikun paikan vaihto vielä lauantai iltana ja sehän kannatti... Sunnuntain saldoksi tuli 43 pudotusta ja ison osan yksinäisistä linnuista jätin ampumatta kun tuntui pieniä parvia olevan mukavasti liikkeellä. Joten taitaa olla ihan hyvät mahdollisuudet paistiin ilman ruokintaakin vaikka aiempina vuosina sitä harjoitettu melko ahkerasti.

Jahti jatkuu ja jatkuu ;D Mikäs sen mukavampaa. Nyt ei tahdo löytyä sitä tappisarvea kenenkään koirille vaan on vasaporukoita ja yksinäisiä lehmiä. Sunnuntaina olikin sopiva myräkkä niin koiran haukulle pääsi melkosta helposti ja vasaporukkahan siellä napotti. Ja sitten mikä parasta yks keväällä pihasta lähteneistä pennuista on siirtynyt kerhoon hirvikoirat :) kaksi kaatoa samalle päivää ja molemmat seisontahaukkuihin. Kyllä näin kasvattajana kelpaa... :D

Ompahan valtava :) Ja kausihan ei oo ku puolessä välin. Mitähän sieltä vielä tulee... Viikonloppuna oltaiskiin koiran kanssa sitten vierasjahdissa. Käytössä ainakin aikaisen ja parin vasan lupa. Nyt jos hyvin menee niin perjaintaina pikkukoiran kanssa vähän haistelemaan maisemia, jospa sieltä sais hajulle hirven lauantaita ajatellen... Sitten otetaan taasen vanhempi kaartikäyttöön.JR

Näyttää marlinia olevan kierrossa ihan kohtuullisia määriä joten löytyy melko vaivattomasti varmaan. Ittellä ollu nyt useamman vuoden 45-70 tupla ja pikku hiljaa kun pääsee sinuiksi aseen kanssa onhan se hyvä peli. Vaan kohti tuollakin väljyydellä pitää ampua että hirvestä henki häviää. ;) Kannattaa tutustua myös jälleenlataukseen kun 45-70 väljän hankkiin. Saapahan käypäsiä paukkuja ja harjottelukaan ei niin kalliiksi käy...

Taas etenee ja vauhdilla. Luvat meinaa käydä vähiin mutta onneksi vierasjahtia tarjolla. Viikoloppuna luvat väheni yhdellä vasalla, joten yksi aikainen vielä jäljellä. Kävi vielä sen verra tuuri että pääsi itte rokottamaan oman koiran haukkuun. Tälle syksyä hommat on pelannu "ihan" kivasti... jospa tuurin tynkä vielä jatkuisi.

Se oiskin nyt Hirvijahtia lumikeliltä. Oikein mukavaa...

Taitaa olla se perushomma tosiaan että otta 1000 kuvaa saat yhden hyvän. Aina kun käsivaralta kuvaa tahtoo niitä huti laakeja tulla. Tarpeeksi kun yrittää niin joskus onnistuu. Itsellä kävi tuuri videokameran kanssa viime viikonloppuna. Hirvenkaatoa oman koiran haukusta on koitettu kuvata useampaan kertaan. Nyt sitten kaikki sattui kohdalleen. Niin ja tosiaan tuo zoomi pilaa monet kuvat. Sitä käyttäessä jalusta melkein ehdoton.

Jopa on komiasti alkanu. Onko paljonki lupia?JR

Sunnuntaina menikin ihan "mukavasti" ;Dhttp://www.videoita.fi/video.php?id=917&sort=1Velipoika aseen takana, mie kameran. "Äitee" koira hoitaa töitänsä ja pahaa aavistamaton hirvi köpöttää väärälle linjalle.JR

Jahas näyttäis sille että pääsekin molempina päivinä jahtiin vaikka alunpitäen vain sunnuntai oli listalla :D Lauantaina lähdetäänkin sitten pikkukoiran kanssa haistelemaan mettän hajuja ja sunnuntaina lähtee "äitee" koira matkaan.

Näkkyy toi Teknometsästys olevan muotia jo täälläkin päin , ajetaan autolla metsäteitä ja kun jäljet löytyy laitetaan koira jäljille , toiselle koiralle haetaan omat jäljet ja sitten puhelimesta kyttäämään josko tulisi tien lähelle ammuttavaksi. Jaa että haluttais vielä takasin siihen haravatutka aikaa vai vielä jopa siihen ettei tutkaa ollenkaa?

Tässäpä tarinaa viime viikonlopulta... Lauantaina alko savotta meidän suunnalla. Saikin touhuta melkein täyden päivän. Aamulla kello pirahti neljän kantturoissa ja tarhan säppi kilahti kiinni illalla yhdeksän maissa. Kerrassaan mukava, että koirankin ymmärtää näin vanhemmiten jos pimeessä ei isäntää näy niin sen haukkumisen voi lopettaa kun pari tuntia on vedetty pimeessä. Vaan meinasi lauantaina tehdä alkuun tiukkaa hirven löytyminen. Koiran hakua ei voi moittia mutta itelle sattu ne tyhjät kulmat kun aamukahdeksasta haettiin iltapäivälle yhteen asti ennen kuin haukuttavia löyty. Siinä vaiheessa seuran neljä muuta koiraa oli vetäneet hirven perässä jo puolipäivää (ja yksi vasa oli jo katollaan) Embarassed Koiraa ei voi kuitenkaan moittia kun isännän ei tarvinnu autolta poistua... alkaa hakulenkit ainakin toistaiseksi olla "kohdallaan". Siinäpä sitten olikin muut tilanteet purkautuneet ja reippaan tunnin haukun jälkeen ihmettelivät ettenkö oo kiinnostunu ku vielä majalla pyörin... aattelin että antaa nyt rauhottu pääsee sitten helpommin haukulle. Vajaan parin tunnin jälkeen pääsinkin haukulle ja ensin vastaa köpsii lehmä ja koira haukkuu vielä perässä minä siinä odottelemaan sitä "varmaa" vasaa mutta vielä mitä, sonnin kanttura sieltä tuli 10m päähän möllöttämään. Niin tottakai se ol,i että sonneja ei vielä tänä viikonloppuna ammuta ja herra sai poistua lehmän perään... Siitä sitten tielle tarkastelemaan jälkiä... Ei näy vasan jälkiä, hirvet läpi passista ei vieläkään näy vasoja. Siinä vierähti sitten vielä tunteroinen ja johtalta tuli komento että ammutaan vain se lehmä kerran ei vasoja näy. Siitä sitten taas hiippailemaan haukkuun. Ensimmäisen kerran niitä pääsin taas näkemään isolla viitakuusikolla, piti jo tarjota täppää elukan kylkeen mutta tulin siihen tulokseen että 150m on pitkämatka ja jätin ampumatta. Siitä haukku siirtyy varsinaiseen koiramiehen "unelma" paikkaan, nuoreen kuusikoon missä näkyväisyyttä 0-30m. Siitä aikani istukelin haukun vieressä ojan pohjalla mutta ainoastaan sonni tarjosi kylkeä maaliksi. Lehmä napotti vieressä puskan suojissa. Siinä pidettiin sitten sonnin kanssa tuijotus kisaan ja lopulta hirvet teki päätöksen ja liikahtivat sen verran että lehmä tuli näkyviin aiotulle ampumalinjalle, välitön puristus, lehmä kiittää tästä ja painaa tuhatta ja saata pusikon suojiin. Minä siinä ihmettelemään että mitä prkl... Sen piti sattua hyvin, matkaa 25-30, ampumalinja melko puhdas pientä risua mutta niin kai sitä aina paitsi pellolla, täppä oli paikallaan kun puristin. Ampumapaikalta löytyy noin 20 katkennutta karvaa... EI tippaakaan verta. Eihän se voinu mennä ohi, vielä ampulinjan tarkistus kuula ei ottanu oksiin matkalla. Kuuntelen ja kääntelen aino mikä kuuluu niin on koiran haukku muutaman sadan metrin päästä, kohta haukku näyttäytyy ensimmäiselle passimiehelle, pelkkä uros haukussa, seuraavan miehen kohdalta passista läpi pelkkä uros meni. Seurailen jälkiä pätkän matkaan mitä sammalikosta näen ei missään verta, ei makuuksia. Enhän minä nyt tuolta matkalta voinut pummata. Soitto johtajalle, jolla koira kontissa, tuohan sesse tänne niin koitetaan vielä hihnassa ettiä. Ampumapaikalta lähdettin koira hihnassa kulkemaan jälkeä, hyvin menee mutta valitettavasti samaa jälkeä mitä oma koira jo meni ja haukussa se uros... Kilometri menty ja suunta kohti haukkua. Tuska alko olla allekirjottaneella jo melko kova. Seuraava vaihtoehto oli höllätä koira vapaaseen hakuun ja näin myös tehtiin. Ampumapaikka oli meistä vielä sopivasti tuulen puolella joten sitä kohden lähdettiin hipsimään. Alkuun koira tuntu pyörivän vaan jaloissa ja meinattiin jo vaihtaa toista perään. Jostain syystä ei kuitenkaan antautunut kiinni ja omista sano että annetaas mennä joku ajatus sillä on... 10min irtilasku jälkeen muutaman sadan metrin päästä paukahtaa muutama haukahdus ja sitten hiljaista... Koira vauhdit kuitenkin 0km tunnissa. Kepsistä tarkistus, mitä pirua koira melkein ampumapaikalla !!! Hiippaillen koiraa kohti ja välillä kuuluu muutamia vosahduksia ja sitten taas hiljaista. Kohta näkyy jo koira liikkeet ison kiven kuupeesta vielä hiukan lähemmäksi ja melkonen helpotuksen huuto pääsee ilmoille, täällä se ON! Kuolleena kun kivi, jonka vieressä makaa. Ampumapaikalle ruhtinaalliset 50m mutta aivan toisessa suunnassa minne alunperin lähti. Laukaus hiukan takavoittoinen keuhkoista läpi ja maksassa reikä... Kaikki veri valunut hirven sisään. Ei ihme ettei verta maastosta löytynyt. Tässä vaiheessa ampumisesta mennyt jo reippa tunti ja koko tunne skaala käyty ampujan toimesta läpi mutta loppu hyvin. Ja saantiimpa porukka vielä hiukan hikoilemaan vaikkei vetomatkaa nyt montaa sataa metriä ollutkaan mutta maasto sitäkin ihanampaa Laughing PS. niin Sunnuntainakin käytiin harrastamassa hiukan mutta mitää suurempia tapahtumia ei tullut. Ittellä koira pysy säpissä kun piti joutu iltapäivästä jo pois. Aamupäivä meni mukavasti nuotiolla ja lihojen palottelussa.

Täällä vielä poltellaan jäitä... mutta lauantaina se alkais. Kuhan nyt ees haukulle pääsis hiippailemaan niin päivä ois hyvä jos kaadon sais niin se oiskin mukavaa. Nyt on mennyt aika kummiskin melko ripeästi pikkukoiria reenatessa, kyllä jälki näyttää kiinnostavan ja hirvenpääkin jo kyytiä sai... Quukkelilla komee mopo :)

Terve taasen, tein alkuun julman teon ja yhdistin tämän tuohon vanhaan ketjuun... Nähdää miten asiat kehittyy ja muuttuu kausien aikana. Jahtikausi näyttää pohjosen suunnassa alkaneen vauhdikkaasti. Täällä päin vielä odotellaan kuumeisesti Syyskuun viimeistä viikonloppua. Talvi meni vauhdilla kun tuli pennuntettua tuo oma narttu ja siitä jäi hirvien iloksi kymmennen uutta virkeää pentua. Nyt pennut on siirtyneet uusiin koteihin ja ensimmäinen on kuulemma päräyttänyt haukkuakin (ikää hurjat 4 1/2) kuukauttaa... Piti jo toppuutella ettei nyt ihan noin junnua hirville mutta oli kuulemma omatoiminen löytö joten minkäs teet jos hirvet kiinnostaa ;D... Nooh ainakin yhteen on periytetty hirviveriä. Itselle tuosta pentueesta jätin kaksi hirvikoiran alkua ja emän toiselle omistajalle meni yksi. Tai no ristiinhän puoliksihan noissa kaikissa on omistus kuten emässäkin.Koiran reenaus on alkanut mukavissa merkeissä "vanhus" (ikää hurjat 4v) jatkaa siitä mihin viime vuonna jäi 4 kertaa löysätty ja neljä kertaa on täyden päivän jälkeen laitettu säppi kiinni. Toivottavasti kelit hiukan viilenisi pikkuhiljaa. Pentujen kanssa metsähajua on tutkittu ahkerasti ja toisesta tuntuu tulevan ensi luokkainen sienikoira ja toisesta varsin mallikas sonnan syöjä :) joten tästä on hyvää jatkaa eteenpäin. On molempia käytetty hihnassa hirven jäljillä ja vetoa tuntuu olevan joten rauhassa saa ensi syksyä odotella.

Niin ensimmäisestä sikakaadosta onkin vierähtänyt muutaman vuosi. Valoitetaampa viimeisintä reissua.Luvassa oli pari päivää ajojahti ja kolme iltaa tornissa siihen päälle. Reissussa meitä oli neljä miestä ja yksi koira. Jahdin järjestäjä oli itselle tuttu (neljäs reissu ja sama jahti-isäntä joka kerralla) joten siltä puolen ei mitään "yllätyksiä" ainakaan huonompaan suuntaan ollut luvassa. Matkaa jahtimaille oli Tallinnasta noin 70km ja jahtimaat alkoi melkein majoituksen portailta. Oikein mukavaa.Ensimmäisenä päivänä kun paikalle saavuttiin sai todeta sen yhden ainoan epävarman tekijä olevan hiukan vastaan. Pakkanen, voihan persaus sentään se painui heti ensimmäisenä iltana melkein 25 asteeseen. Kuten jahti-isäntä tuumi, että mie tuon aina pakkaset tullessani. Tottahan se, viimeksi ei juuri alle -30 lämpimällä puolella käyty.Ensimmäisenä iltana ukot kuitenkin virtaa täynnä torniin. Ja eipä aikaa kun viestipaukahti puhelimeen, jotta possu ammuttu ja kohta viesti nurin on. On yhdellä miehellä siat valmiina ruokinnassa ja possu nurin. Itsellä ei ensimmäisenä iltana tapahtumia. Kolmas jahtimies oli saanut katsella kun karju kierteli pusikossa ruokinnan ympärillä mutta ei antautunut ammuttavaksi. Neljännellä yhtä hiljaista kuin itselläkin. Aamulla kuitenkin kolme näistä ruokinnoista oli tyhjennetty täysin, joten kyllä niitä siellä oli.Ensimmäinen ajojahtipäivä ei juuri ihmeitä tarjonnut. Pakkanen karvan alle 20 ja koirat ei jostain syystä pelanneet (ainakaan omien odotusten mukaan, tainnu tottua liian hyvälle kotoisessa hirvijahdissa). Haukkua kuitenkin kuultiin. Eipä tuosta kuitenkaan tointanut masentua, jahi on jahi.Tukevan ruuan jälkeen taas torniin ja haistelemaan pakkasilmaa, tällä kertaa kukaan ei edes nähnyt mitään, onneksi lämmin sauna ja iltapala odotti kämpille palaavia jahtimiehiä.Toinen ajojahti päivä oli ensimmäisen toisinto tosin aamulla pakkanen huiteli 29 asteessa, joten kylmin hetki käytettiin sikojen motitukseen. Hyvä kasa niistä saatiinkin lenkkiin mutta valitettavasti koirat ei niitä sieltä ulos saaneet haukkua ja passiketjua pitkin juoksevien laumojen ääniä kyllä kuului. Ruokailun jälkeen luvassa oli taas kyttäystä ja pakkasukko tuli jälleen "avuksi" ja elohopea painui 25 asteen huonommalle puolelle. Mutta mitä ilta toikaan :wink: kyttääjän ristikolle.Olin ehtinyt istuskella vajaan parituntisen ja pimeä oli laskeutunut ruokinnan ylle. Kuitenkin puolikas kuu loisti ja antoi valoa sen verran, että ampuminen onnistuu vielä vallan moitteettomasti. Silmäkulmasta huomasin liikettä ruokinnan reunapuskalla ja kah sikahan siellä. Onkohan niitä enemmän? Sika mittaili lepikon suojasta ruokintapaikkaa ja minä koitin pitää silmämunatkin paikallaan. Hetken taivastelun jälkeen sika päätti, että ruokinta on turvallinen ja asteli viljakasalle. Itse mittailin, että joko paukauttaisin vai odotanko vielä? ( edellisenä yönä paikalla oli ollut pahnue, joten ajattelin että tuleehan ne possutkin kohta ) Siinä minuutin pari odotettuani, mitään ei tapahtunut. Sika tarjosi välillä mainiosti kylkeä ja siinä totesin että vahvasti karjulle vaikuttaa siluetin perusteella. Nostin asetta valmiiksi poskelle ja rupesin hakemaan ristikkoa kipeälle paikaa. Samassa kuuluu PAU... sika nostaa päätää katsoo torniin ja jatkaa syömistä. :shock: Itsellä hetken hämmennys, ennen kuin tajuan että naapuritornissa ammuttiin (noin pari kilometrin päässä). Tässä vaiheessa sika kääntyy suoraan tornia kohti, syö ja välillä katselee suoraan lunkusta sisään. Nyt ei enää itsellä hermo pidä odottaa enempää, ristikko niskaan ja PAU. Sika putoaa niille sijoilleen ja tornissa alkaa vallaton sikahorkka (käet täriseen jotta ei meinaa kännykkä sormissa pysyä). Soitto jahti-isännälle, jotta nurin on ja samalla viestiä muille myös ja paluuna tuleekin kuittaus että toinen possu myös nurin. Eipä siinä, todella mahtava lopetus reissulle vaikka pakkanen paukkui taas talven ennätyslukemissa. Auton valotkin blokkas ruman pärstä pois kuvasta juuri sopivasti 8) ja pakkanen ei ole kuin pukeutumiskysymys. Kaikki vaatteet mitä matkalaukusta löytyy ja torniin. Jahti-isännelle uhkasin että istun tornissa vaikka aamuviiteen mutta siat odotan. Onneksi ei tuota tarvinnut toteuttaa oli siellä kummiskin sen verran holotna.Mutta kokonaisuudessaan taas mainio reissu, majoitus oli lämmin ja kotoisa. Sauna lämpesi ja ruokaa oli riittävästi. Sikojakin oli mutta kelit hiukan vastusti... Jahtitoverit mainioita ja jahti-isäntäkään ei ressannut hirveästi ;) . Jahi on jahi. Senkun muistaa niin pitkällee selvii... Nyt alkaa sitten vallaton koulutus tuosta hirvenhaukkujasta myös sikakoiraksi ni jospa ajojahtikin luonnistais sitten seuraavalla kerralla ku oma turre taas mukana. Eli eikun jälkeä tekemään pitkin mettää siannahka perässä, mahtaa siinä vastaan tulijat ihmetellä :o