Voe voe kun polttelee. Tänään piti käydä uusaamassa hirvikoe tai no oikeastaan karhukoe. Nyt ootellaan sitten ensi viikonloppua. Jos viikolla vielä juoksuttaisi tuota "hirvi"koiraa, mikä ei mettässä hirven perässä viihy ku puolt tuntia pidempään. Se ei kuitenkaan aloitus viikonloppuna kuulu kokoonpanoon, toisin kuin tuo nuori hurja :)

Kyllä on jäänyt tänä syksynä hävettävän vähälle rata-ammunnat. Viikolla tuli testattua että molemmat kiväärit on kohdallaan, olihan ne. Siihen päälle pari juoksua. Nyt pitäisi ladata vielä jahtipanoksia. Huomenna käydä sitten ampumassa hirvikoeläpi joka on päässy jo vanhaksi menemään.

Niin ja eilen tuli lintuja katteltua jänisjahdin yhteydessä. Ei vaan sattunut oikein hollilla yhtä teertä ja pyytä tuli pummattua.

Toissapäivänä tuli käytyä käveleskelemässä, yhteen metsoon törmäsin ja siitä komeasti laukaus meni puihin, vähän harmittaa mutta tänään tarkoitus mennä jahtaamaan samaa elukkaa uudestaan, nyt kun tiedän varmasti missä se menee :) eilen oli tarkoitus mennä mutta sää puuttui peliin, vettä satoi kuin saavilla olisi kaatanut ja tuulikin niin lujaa, että olisi lakki lähtenyt päästä jos pihalle olisin mennyt! vaan oispa metto tuossa kelissä laskenu lähellä. Mitä enemmän tuulta ja sadetta sitä parempi jahtikeli (ei siitä kyllä enää silloin nauti mutta linnut on kesyjä)

Jahas sitten odotellaan jahdin alkua. Eilisen päivän ja viime yön aikana koira vetäs kenraaliharjoituksissa 20 tunnin työskentelyn. Seuraavan kerran linkku taitaa aueta jahtiaamuna.

Reenipäivän sepustuksesta tuli hiukka pitkä niin meni tuonne Reissurapsa osastolle.

Lauantaina pääsi pitkästä aikaa hirvihirmua ulkoiluttamaan kun kiima oli mennyt ohi. Kaveri käytti yhteistä koiraa jo torstaina ja päivä meni vallan putkeen hirvityöskentelyä 9 tuntia josta viimoset 3 tuntia karkottelua, jotta sais koiran pois. Ittellä oli vuoro siis lauantaina, aamusta kävin juniorin kanssa hakemassa koiran konttiin ja suuntailin jahtimaille. Jahtimaille ajaessa mietiskelin mistähän sitä koiran laskis irti, rajotuksia löi uusi jahtikaveri, jolla ikää reipas vuosi. Ei viittyny ihan pahimpaan pöpelikköön lähteä ::) Nooh siinä ajelin eräälle pellolle, suon laitaan missä hirvet monesti käy iltasyönnöksellä. Pellolla löytykin kiimakuoppa, joten oletuksena oli että ainakin jossain vaiheessa hirviä seudulla oli ollut. Tosin hajut saattoi olla melko rajalliset, koska koko yön oli satanut vettä ja sade oli loppunut vasta aamukuudelta. Eipä mitään, tutka päälle ja koira mettään, siinä jäätiin juniorin kanssa autolle ihmettelemään pellon laidassa olevia teeriä ja koira pyyhkäisi mettän puolelle. Koiran liike näytti parantuneen huomattavasti edellisestä vuodesta, ensimmäinen lenkki meni vajaan 200m päähän, sitten takasin pellon laitaan, toinen lenkki oli jo 400m päähän eri suuntaan. Vielä käytiin tarkastamassa onko ukko pellolla. Siitä paineltiin jo sitten pidemmälle lenkille kun koira oli 500m päässä, alkoi pikku jahtineiti osoittaa merkkejä, jotta aamupuurolle pitäisi päästä. Eipä siinä, hurautettiin Ukin luokse ja laitettiin puurokattila tulille kun koira näytti hakevan hyvin, ilman sen suurempaa kyttäily. Siinä puuroa naamariin lappaessa tuli seurattu koiran liikettä tutkalta, ja katos pirua koira pysähtyy erään aukonlaitaan ja haukkulaskuriin ilmetyy lukuja 80, sitten 105. Jahas täähän meni mukavasti klo näytti 9.00 ja hakua tuli puoli tuntia ja haukku päällä. Siinä palasteltiin kaikessa rauhassa ja kuunneltiin välillä koiran haukkua kännykän kautta. Kun löytö oli pysynyt paikallaan reippaan tunnin ajattelin, jotta käydäänpä näyttämässä juniorille hirvi ja niin lähdettiin takaisin haukulle. Nooh suunnitelma oli hyvä jälkikasvu oli kuitenkin sitä mieltä, jotta nyt on päiväunien aika ja matkalla haukulle nukahdettiin auton kyytiin. Eihän noita unia sitten raskinut keskeyttään. Ajelin autolla sitten 500m päähän haukusta ja hyvin tuntui louskuttavan.Hetken aikaa tuli haukkua kuunneltua ja sitten isä ukko soitteli, että he ovat taasen kotona ja työhommat oli siltä päivää paketissa, että tuo vain juniori ukin hoitoon. Ajelin siinä sitten takaisin pihaan ja juniori veteli sikeitä autossa hyvin tyytyväisenä. Odotellessa juniorin heräämistä tuli valmisteltua syksyn jahtia ja ladattua kasa hirvikuulia, jos sitä pääsis edes muutaman kerran haukulle hiipimää ja kaatoa yrittämään. Vajaan parin tunnin päästä pikku neitikin heräsi ja pääsi viihdyttämään ukkia. Itse siirryin taas jahtiosastolle. Tarkoituksena oli käydä antamassa hirvelle karkko mutta en edes perille ehtinyt kun huomasin tutkasta jotta haukku katkesi. ??? Mies oli yhtä kysymysmerkkiä mitenkäs noin hyvä seisontahauku pätkäisee yhden äkin? Pieni siirtymä, haukku uudelleen päälle ja samalla selvisi tilanne. Jostakin oli tuppaantunut haukkuun toinen koira. Siitä sitten soittelemaan seuran koiramiehet läpi, että kenenkäs koira tuli valmiille paistille :D Soittokierroksen aikana selvisi että meidän seuran maat oli annettu hirvikokeeseen, hieno homma, tiedonkulussa vaan pieniä ongelmia, koska kukaan ei siitä minulle ilmoittanut. Harmittava tapaus koekoiran kannalta.Toisen koiran ilmaantumisesta huolimatta haukku jatkui tiiviinä. Sitä kuunnellessa ajelin tuomariryhmä luo ja kyselin, jotta koitanko omaa koiraa pois niin saisivat koetta vietyä eteenpäin. Koiran poistulo tosin epävarmaa vaikka haukkua oli kestänyt jo 5 tuntia ja kerrankin itsellä sellanen koira ettei ihan heti isäntää ikävä tule. Koekoiran omista ja oli sitä mieltä että koita vaan saada koira pois. Aloin pikkuhiljaa lähestyä haukkua jonne oli matkaa kuitenkin melkein kilometri. Aluksi reipasta munaravia ja lähemmäksi päästyä hiljaa hiipien eikä aikaakaan kun koirat olivat jo näkyvissä. Matkaa oli ehkä 15m ja hirvet koirien edessä. Haukussa näkyi olevan emä ja vasa. Siitä ensi varovasti kutsumalla, ei vaikutusta. Hirvet kuitenkin huomaavat minut ja latu alkaa maistu, tässä vaiheessa käytettiin sitten koko sana varasto millä koiraa voi hirviltä pois kutsua ::) ei vaikutusta. Tästä alkoikin sitten karkkojen ja uusintahaukkujen sarja. Jota kesti hyvän tovin, välillä hienoa seisontahaukkua ja taas uudestaa hirvet liikenteeseen. Välillä koeryhmä kävi purkamassa kokeensa ja minä päivystin haukkua. Seuraavan kerran pääsin näkemään hirvet ja koirat alle sadasta metristä tien ylityksessä klo 19.00 aikaan illalla mutta kutsuilla ei taas vaikutusta. Illan hämärtyessä haukku oli pysähtynyt melkein pahimpaan mahdolliseen paikkaan 100m päähän suhteellisen vilkasliikenteisen viitostien varteen, joka kulkee meidän jahtimaiden läpi. Suunnitelmaa pähkäillessä, ehdotin hiukan räväkämpää toimintaa. Koirat ja hirvet pitää saada pois ison tien varresta, ehdotin seuraavaa. Eiköhän nuo haulikkokarkolla liikahda. Joten tuumasta toimeen, pimeän jo laskeuduttua hiippailin haulikon kanssa haukun viereen ja lasautin pari kertaa ilmaan. Hauku katkeaa ja hirvet siirtyy tiestä pois päin. Kohta pirahtaakin puhelin että koekoira oli tullut pois, hieno homma. Yksi mies kotimatkalle. Mitäs oma koira touhuaa? Sehän loittonee tiestä poispäin ja uusinhaukku paukahtaa taas kilometrin päästä ;D No ei voi moitta koira tekee mitä sen pitääkin. Päätän kuitenkin toistaa edellisen toimenpiteen taas haukkuun ja laukaus ilmaan. Karkko jatkuu, nyt kiiruhdaan edessä olevalle hiekkatielle ja pääsen kuin pääsenkin koiran ja hirvien väliin. Nyt saan jo parilla vahvalla ilmaisulla koiran kiinni ja päivä pulkassa. Hirvetkin näytti palailevan sinne suuntaan mistä lähtivät. Kellokin näytti jo paria minuttia vaille yhdeksää. Päivälle tuli siis sopivasti mittaa, olihan koiran kiiman jälkeen jo toista kertaa irti ja kolmatta kertaa koko syksynä. Hirvityöskentelyä 12 tuntia, hakua puolituntia ja matkamittariin koiralla 35km. Hyvä kuntoilupäivä, toivottavasti koira säilyy vaan terveenä niin jahtisyksystä tulee mielenkiintonen :D

Lauantaina tuli hirvihirmua ulkoiluttaessa käveltyä yks lenkkin teeren perässä. Hyvinhän noita näky ja yhtä tuli tupsautettua ohikin.

Rio minimagnum 42g, kaatuu jänikset talvisinki. kokemusta 2vuotta Itte ostin noita testiin 250 kpl :) pikkusatsi muttaku halvalla sai. En osta toista kertaa, ei vaan käy omaan aseeseen. 3,25mm antaa jonkinlaista kuvioo mutta ei hyvää.

Nyt on linnulle täyttäjä :D , elikkäs ittelle on joululahja hankittu...

Itse rupean jäämään tossun alle :D Ei vaimoke enää tahdo päästää mehtään :) Sanoikin eilen illalla, että en pääsekkään ensiviikon loppuna mettään saa nähä, kuin käy :( Sitä se vähän tahtoo olla, aina joskus. ;) Ittellä lupa lappu napsahtaa hyvin ku sanoo, jotta miepä lähen tuon juniorin kanssa kouluttamaan koiria niin ei pysyy tinkaamaan emäntäkään vastaan. Tosin 1v jahti neidin alku ei vielä hirmu pitkiä reissuja jaksa. Mutta onneksi vaimo kuletti jo marjassa matkassa niin syksyllä jatkuu sitten jahdin merkeissä. :) Onko muuten tullut puolukkaa kerättyä? Me ollaan koko perheen voimin jo 1000kg saatu yhteensä kasaan, eikä ne näytä vähenevän täältä. Ja nuitakin vitun venepakolaisia on 20kpl täällä puolukka hommissa päivässä nyhtäävät sen 2000-3000kg marjaa metästä ja ovat olleet täällä jo 2viikkoa he ovat keränneet kymmeniä tuhansia kiloja jo :) Ei itellä tommosta motivaatiota ole :D Mustikkaa, mustikkaa. Sitä meillä kerättiin. Puolukkaa vähemmän. Kyllä taas saa eilen nauraa, ku mitenkän joka paikassa ulistaan siitä jotta Tattipäät vie kaikki marjat metästä. Ei eilenkään saanu jalkaa maahan jos ei ensin jalansijasta keränny marjoja pois. (oli muuten pirun hidasta menoa välillä :P ) Menisivät ihmiset sinne mettään prkl...Ja aihetta sivuten oli muuten paljon vielä kyyhkyjä tuolla metsän siimeksessä. Useempia startteja männyn latvoista, vielä niillekin tuntuu siis marja maistuvan vaikka pellot jo puituna.

Eka homenokka? Jos näin onnea viellä kerran :) Yli vitosia on paikka paikoin runsaasti. Mutta yli 6kg kukkoja on harvassa, itselläni suurin reppuun joutunut painoi 5,67kg kiväärillä pakkasaamuna klo 8:12 vuonna 97 muistaakseni.. Lintu oli aivan hirveä :) Yhtä varmaan yli 6kg olen jahdannut 15vuotta, eikä vielkään ole antautunut toivottavasti antautuu ennenku hautaan joudun :) Tuo oli numerolla 3 mutta pari aiempaa ollu poikamettoja, tuo alko näyttää jo ihan metoltakin. Ensimmäinen oli joskus 13-14 kesäsenä elikkäs 15 vuotta sitten, viime vuonna yks ja sitten tuo. Ittekin oon kans kohta kymmenen vuotta jahdannu yhtä ja samaa mettoa, näin taas eilenkin sen. Pomppasi jostain 70m, alas saatuukin verrattuna on aivan valtavan kokonen.

Yks hyvä pointti, on ottaa huomioon myös sitten niitä panoksien lähtönopeuksia. Ei niillä isoilla latauksilla tee hittojakaan jos niihin ei saada tarpeeksi nopeutta haulille. Jolloin käy niin että upotusta ei löydy.

Itse rupean jäämään tossun alle :D Ei vaimoke enää tahdo päästää mehtään :) Sanoikin eilen illalla, että en pääsekkään ensiviikon loppuna mettään saa nähä, kuin käy :( Sitä se vähän tahtoo olla, aina joskus. ;) Ittellä lupa lappu napsahtaa hyvin ku sanoo, jotta miepä lähen tuon juniorin kanssa kouluttamaan koiria niin ei pysyy tinkaamaan emäntäkään vastaan. Tosin 1v jahti neidin alku ei vielä hirmu pitkiä reissuja jaksa. Mutta onneksi vaimo kuletti jo marjassa matkassa niin syksyllä jatkuu sitten jahdin merkeissä. :)

Onnittelut :) Veljeni ampuma, oli samaa kokoluokkaa :) Oliko suolisto loisia? Ovat yleisiä vanhoissa metsoissa! Mutta eivät haittaa. Kyllä se on upea lintu :) Pääsitkö haulikolla yllättämään vai kiväärillä? En suoliloisista tiedä ku junttasin samoin tein pakkaseen, ois tarkotus viedä täytettäväksi. Antovat ohjeen jos saat heti pakkaseen niin älä suolista. Haulikolla pääsin pudottamaan.

Joo nyt niitä ois isoimmissa parvissa. Pitäisi vaan ehtiä myös sorsajahtiin, mettälintujahtiin, reenaamaan hirvikoiraa. Kuulemma töissäkin pitäis käydä ja josku kotonakin olla ;D Kaikenlaista harmia näin syksyn aikaan. 8)

Komea on metto ja onnittelut! Käytitkö puntarilla, melko mötköltä näyttää? Siinä se 4,3-4,4 kg heilu. Ihan mukava :)

Sunnuntai iltana tuli tehtyä pikanen pisto iltalennolle kattelemaan joko sorsaa lentäisi puiduille pelloille. Juurikin ratkaisevat 15min olin myöhässä ja lintua oli ilmassa kun paikalle saavuin, ei vaan ehtinyt aiemmin. Pari sorsaa puotti läheltä, juuri ampumatka rajalta mutta jätin tällä kertaa puristamatta. Paikka oli pikkasen sivussa koska vajaan kilometrin päästä kuului melkoinen pommitus.Maanantai aamupäivä tulikin viettettyä lintujahdissa kuten tuonne jo kirjottelin. Mutta iltapäivällä joutikin sitten jo pomppusorsia ihmettelemään ( sattuneesta syystä :) ) Eikä hukkareissu ollut sekään sinikko ja haapana eräksi. Lintua oli taasen todella hyvin ja pari pomppua tuli pummattua kun päästivät ohi ja lähtivät selän takaan. Suurin osa kuitenkin kaikkosi jo reilumman matkan päästä... Lintua oli muutenkin liikenteessä vahvasti jo iltapäivällä harmittavasti ei kuitenkaan ehtinyt enää iltalennolle.

Yli vitosen metot on tosiaan harvinaisia, joten jos epäilyskään sellaisesta eikun puntarille heti.

Niin on saatu taas Mettälinnun avaus onnellisesti taakse. Jahtiin tuli noustua vasta myöhään, vaikkakin keli olisi mitä mainioin ollut teeren soinnin kuunteluun. Puolikahdeksalta vielä aamuteetä särppiessä puhelin pirahteli jo ensimmäisiä kertoja että tuleeko sieltä mitään, saipa vastata että hyvin täyttyy maha aamupala pöydässä. Aamu oli tosiaankin harvinaisen otollinen teeren soitiin pikkupakkasta, aivan kirkasta ja tyyntä. Pomppulintujahtia ajatelle juurikin sieltä hankalimmasta päästä.Kuitenkin heti kahdeksan jälkeen tuli ensimmäiset askeleet painu jäiseen sammalikkoon. Tarkoituksena oli aamupäivästä kiertää mettopaikkoja ja iltapäivästä ettiä sitten teeriä. Ensimmäinen metto olikin harvinaisen lähellä lähtöpaikkaa, sataa metriä ei tarvinnut kulkea kun ukko hyppäsi siivilleen männystä. Matkaa oli kuitenkin 70-80m joten eipä tarvinnut paljoa haulikko ojennella. Ensimmäisen vaaran kiertämiseen meni sellainen reipas tunti ja näköhavointoja tuli kaikkiaan 7 metsosta, osa ukkoja osa akkoja. Vaikutti yllättävän hyvältä mutta kaikki linnut olivat vielä puissa. Tästä seurasikin sitten paikan vaihto tarkoituksena oli mennä kiertelemään yhdelle metsittyneelle suolle jossa joka vuosi joku metso on majaillut. Heti alkuun löytyi kuitenkin pyypoikue jolle tuli annettua pari kertaa vauhtia mutta eivät halunneet kuunnella :) nooh jospa pillin ja piekkarin kanssa joku toinen päivä uudestaan. Tuon pyypoikueen jälkeen ehdin kävellä vajaat puolikilometriä kun tuli taimittuneen aukon ja suon laitaan, samassa aukonpuolelta kuuluu ryskettä ja mustaukko nousee siivilleen. Tätä tuli yhden paukun verran kyyditettyä mutta ilman höyhenen vahinko selvittiin tästä. Sadattelin aikani tilannetta ja ihmettelin jotta kylläpä mettoja tuntuu tänä vuonna riittävän, samalla latailin aseen ja ehdin kokonaiset 30m eteenpäin kun 15m päästä nousen toinen musta suoraan pois päin "aukealle" suolle mutta mitä pirua ainoa puut juuri ampumalinjalla. Voisi tuumailla jotta olipa taas ajolinjat kunnossa. Matka jatkui pikkuhiljaa etiäpäin ja karkuutin vielä kaksi kukkopuolta lisää, kaikki reilusti ampumamatka ulkopuolelta. Jäniksen olisi saanut eräksi jopa minun ampumataidolla kun karkkosi makuulta ja jäi istumaan 15m päähän. Jätin keväänpojan ampumatta kun näytti jotta ei ollu kuin pitkät koivet ja suuret korvat. Parin tuntia käveltyä oli pikkuhiljaa tarkoitus lähteä pottukattilan ääreen mutta koska isoja mustia oli näkynyt sen verran hyvin päätin käydä tarkastamassa vielä pari vakiopaikkaa. Matkaan tuli kuitenkin mutka. Päätin oikaista "varmalle" metsopaikalle ison viitakuusikon läpi. Kävelin hakkuukypsän kuusikon laitaa ja toisella puolella oli noin 25 vuotta taimistoa. Siinä talsiessa mietin että pääseepä kerrankin kulkemaan hiljaa. Mietinnän keskeytti kuitenkin valtava rysähdys yläpuolella mitä mitä nyt !!! Suoraan pään päältä karkkoaa koko ilmatilan täyttävä ukko, ensimmäine laukaus ei mitään, toinen paukku jo nyrjähti. Hetken odotus ja Tumps! Tuli alas mutta ei näköetäisyydelle, samassa lakkia päästä ja merkiksi ampumapaikalle. Rivakkaa ravia putoamisen suuntaan ja reppu matkalle merkiksi suunnasta. 30m putoamisen suuntaan ja seis. Täydellinen hiljaisuus, kohta Läps Läps, kuuluu 20m sivusta isomman kuusikon puolelta hitaasti sinne päin. Mitään ei näy enää eikä kuuluu. Kunnes huomaan pienen mustan pilkistyksen.Löytyipäs, siiven kärki vielä pikkasen vipaatta mutta elo on hävinnyt muuten pois. Kylläpä kannatti tänä aamuna taas ulkoilemaan lähteä. Nosta metton kolostaan ja todellinen koko alkaa paljastua. Pitkän matkaa suurin lintu mitä koskaan olen ampunut.Hetken aikaa piti istuskella ja ihmetellä. Sitten pari kuvat ja kohti autoa. Haulikko kulki taitettuna olalla ja ei tarvinnut miettiä pitäisikö enää paukkuja piippuu laittaa vaikka aamuinen pyypoikue istui rivissä oksalla :)Rehellinen homenokka.

Jahas huomenna jahti alkas, sitten kanalintujenkin osalta. Töistä varattu päivä vapaata ja tänään illasta kohti jahtimaita ajamaan, jos kerkeäis iltalennolla piipahtaa kans. Linnuista ei tietoa mutta vakiopaikoilta pitää käydä mettoa kattomassa ja päivemmällä sitten teeriä aukonlaidoista. Eiköhän sieltä jotakin löydy, pitää otta vielä tuo melkein hirvivapaa hirvikoira matkaa niin pöläyttelee lintuja edes lentoon :)

Toissapäivänä tuli pieni muotoinen iltapisto tehtyä. Hirvikoiraa ulkoiluttaessa tuli tarkasteltua yksi lampi minne aina joku sorsa eksyy. Tyhjänä se ei ollut tälläkään kertaan, onneksi maltoin olla paukauttamatta taaveja ja telkkiä ku ois uintireissua tienny. Olivat käyneet veneen hakemassa lammesta pois, joka siellä oli jo useamman vuoden rojottanut. Siitä kun koiran sai kiinni tuli suunnattua vielä iltalennolle ja samalla tuli ruokinnalle vietyä viljaa. Järvellä oli kuitenkin suht hiljaista ruokintalahdesta lähti reilut 10 telkkää jotka ois itteesä ammuttanu mutta päätin ne rauhottaa tällä kertaa, ei se nahkan kiskominen niiden päältä niin mukavaa ole. Samoilta paikoilta lähti myös kymmenkunta haapanaa mutta nepä ei tietenkään hollille erehtyny. Tässä vaiheessa kello näytti vielä sen verta vähän että päätin kierellä Ruokintajärven ympäri mutta sorsat olivat poistuneet tai sitten jurottivat tiukasti heinikossa ja 5km lenkillä ei saatu ku telkille liikettä. Sittenpä olikin jo aika kattella joko iltalento alkaisi. Sorsaa oli ilmassa tyydyttävästi mutta tultiin kaverin kanssa siihen tulokseen jotta ne on aloituspäivän jälkeen perustanu jonkun lentokielto alueen kojun lähettyville. Kyllä ne siitä 50m päästä suihkivat mutta eivät yhtää lähempää joten tällä kertaa ei tarvinnu piippuja liata. Ens maanantaina viimeistään mettälinnun yhteydessä jatkuu sitten tuolla etelän puolessa sorsimojahti.

Eiköhän piakkoin ala parveutua. Variksia oli jo aivan valtavissa parvissa.

Ei sattunu koiran eteen vielä sikoja. Koitellaan ens viikonloppuna uudestaan.

Kyllä nämä paukut on höpö höpö kamaa, jokaisen testi perusteella. Jos haluaa pidentää hiukan tehokasta ampumamatkaa haulikolla suosittelen hankkimaan jostain. TSS hauleilla ladattuja panoksia, itsellä käytössä noita kaverin lataamana. Tehokas vielä 50-70m, 50m kuvio vielä hyvä. Upotus riittää vielä 70m mutta kuvia kärsii.