Metsästys osana suomalaista luontosuhdetta

Metsästys on monelle enemmän kuin harrastus. Se on tapa olla luonnossa silloin, kun metsät hiljenevät ja ajatukset kirkastuvat.

Metsästyksessä yhdistyvät liike, odottaminen ja tarkka havainnointi. Samalla se rytmittää arkea ja tuo vastapainoa ajalle, jota kuluu ruutujen äärellä. Metsään lähtiessä huomio siirtyy olennaiseen. Sää, maasto ja oma tekeminen alkavat ohjata hetkeä. Metsästys ei vaadi jatkuvaa suorittamista, vaan se opettaa malttia ja läsnäoloa. Juuri siksi sillä on edelleen vahva paikka suomalaisessa luontosuhteessa, vaikka ympäröivä maailma muuttuu nopeasti.

Rauhalliset illat metsästyspäivän jälkeen

Kun päivä metsässä päättyy, arki palaa takaisin. Varusteet huolletaan, vaatteet kuivuvat ja mieli käy läpi päivän tapahtumia. Usein juuri ilta on se hetki, jolloin huomaa kontrastin kaikkein selkeimmin. Päivällä päätökset tehdään hiljaisuudessa ja luonnon ehdoilla. Illalla ympäristö vaihtuu sisätiloihin, valoon ja ruutuihin.

Tässä kohdassa digiviihde tulee monen elämään täysin tavallisena osana iltaa. Kaikki eivät jaksa enää mitään raskasta. Silloin avataan sarja, katsotaan urheilua tai selataan uutisia. Moni myös pelaa. Suomessa rahapelaaminen on yleistä, ja väestökyselyissä on raportoitu, että noin 70 prosenttia 15–74-vuotiaista oli pelannut rahapelejä edeltävän 12 kuukauden aikana. Samassa kokonaisuudessa on todettu, että 44 prosenttia vastaajista pelasi rahapelejä internetissä. Nettipelaaminen näkyy erityisesti keski-ikäisillä ja vanhemmissa ikäryhmissä, vaikka kehitys ei ole kaikissa ryhmissä samansuuntainen.

Sama ilmiö koskettaa myös metsästäjää, koska harrastukset eivät elä tyhjiössä. Metsästyspäivän jälkeen voi hyvin tulla ilta, jolloin käsi hakeutuu puhelimelle. Osa etsii kevyttä ajanvietettä, osa hakee vaihtelua, osa vain tappaa aikaa. Esimerkiksi nettikasinot ovat viime vuosina nousseet todella suureen suosioon. Päivällä opitaan pysähtymään, lukemaan tilannetta ja tekemään päätöksiä harkiten. Illalla samat taidot auttavat hahmottamaan, milloin digiviihde toimii sopivana kevyenä ajanvietteenä ja milloin on parempi sulkea sovellus ja antaa päivän päättyä rauhassa. Galaksino casino ei ole poikkeus tässä suhteessa, vaan yksi esimerkki siitä, miten helposti saavutettava viihde on osa nykyaikaista iltaa.

Metsästyksen näkökulmasta tämä on kiinnostava peili. Päivällä maltti ja viive ovat osa tekemistä. Illalla maailma toimii päinvastoin. Valinta on hyvä tehdä tietoisesti, eikä autopilotilla. Silloin digiviihde voi pysyä siinä roolissa, jossa sen on tarkoituskin olla, eli yhtenä tavallisena iltapalan ja levon rinnalla kulkevana asiana, ei koko illan vievänä rutiinina.

Metsä opettaa rauhaa ja keskittymistä

Luontosuhde ei synny vain ajatuksista, vaan toistosta ja kokemuksesta. Metsästys pakottaa katsomaan ympärille eri tavalla kuin tavallinen kävelylenkki. Maasto ei ole tausta, vaan kokonaisuus, jossa pienet merkit kertovat enemmän kuin kiireessä huomaa. Jäljet, äänet ja tuulen suunta ovat tietoa. Samalla oma kehollinen tekeminen korostuu. Liikutaan hiljaa, pysähdytään, odotetaan ja jatketaan. Päätöksiä tehdään hitaasti, koska ympäristö muuttuu hitaasti.

Rauha ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi kevyttä tai helppoa. Metsästys nostaa esiin vastuuta, koska luontoon ei mennä vain hakemaan kokemuksia, vaan toimimaan. Siinä on aina läsnä kysymys siitä, miten oma toiminta vaikuttaa eläimeen, ympäristöön ja muihin ihmisiin. Tuo vastuullinen ajattelutapa näkyy myös siinä, miten metsästystä Suomessa käytännössä ohjataan ja miten osaamista edellytetään tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi hirvieläinten ja karhun metsästyksessä ampumakoe on nimenomaan taito- ja turvallisuuskysymys.

Metsästys osana päivittäistä elämää

Metsästys asettuu monen kalenteriin samalla tavalla kuin treenit tai viikoittainen pitkä lenkki. Se ei aina ole suuria reissuja ja isoja saaliita. Usein kyse on tavallisemmasta rytmistä, jossa metsässä käydään silloin, kun siihen löytyy sopiva ikkuna. Silti harrastus pysyy sitkeänä. Vuonna 2024 riistanhoitomaksun suoritti noin 302 000 metsästäjää, ja määrä oli suunnilleen sama kuin edellisvuonna. Metsällä kävi noin kaksi kolmasosaa maksaneista, eli noin 196 000 ihmistä. Noin kymmenesosa riistanhoitomaksun maksaneista oli naisia, ja naisten osuus on kasvanut vuosittain.

Lukujen takaa näkyy olennainen asia. Metsästys ei ole marginaalinen ilmiö, vaan laaja harrastus, joka liittyy suoraan siihen, miten Suomessa vietetään vapaa-aikaa ja miten luontoa koetaan. Samalla se kertoo siitä, että metsästys elää ajassa. Kaikki maksaneet eivät käy metsällä joka vuosi, ja osallistumisen tavat vaihtelevat. Toiselle tärkeintä on syksyn kanalintukauden alku. Jollekin hirvijahti on vuodenaikojen huipentuma, jossa yhteisön merkitys korostuu. Moni taas sitoo omaa tekemistä pienriistaan, koiraharrastukseen tai luonnossa liikkumiseen laajemmin.

Arjen näkökulmasta metsästys tuo myös konkreettisen katkoksen. Päivä saa toisenlaisen mittasuhteen, kun aamulla lähdetään aikaisin ja illalla palataan väsyneenä hyvällä tavalla. Ruutuaika vähenee usein itsestään, koska tekeminen vie mukanaan. Huomio kiinnittyy siihen, mitä ehtii tehdä, mitä näkee ja mitä oppii. Tuo muutos on monelle se varsinainen syy, miksi metsästys tuntuu tärkeältä vuodesta toiseen.

Luontosuhde rakentuu pienistä hetkistä

Suomalainen luontosuhde on usein arkinen. Se ei ole vain suuria maisemia, vaan myös tuttu metsäpolku, lähipellon reuna ja vuodenaikojen vaihtelu. Metsästys kytkeytyy tähän arkeen luontevasti, koska se perustuu toistoon. Samoihin paikkoihin palataan. Samoja merkkejä luetaan eri säässä. Ymmärrys kasvaa vähitellen.

Toisto näkyy myös siinä, miten saalis ja riista ovat osa ruokakulttuuria. Valtion mailla metsästäjien saalis vastasi vuonna 2024 Metsähallituksen laskennan mukaan yli 2,8 miljoonaa riistaruoka-annosta. Suurin osa tästä oli hirveä, josta raportoitiin 2,6 miljoonaa annosta. Pienriistasta kertyi lisäksi noin 238 000 annosta. Tällaiset luvut tekevät näkyväksi sen, että metsästys liittyy monessa kodissa myös siihen, mitä laitetaan pöytään.

Ruoka ei kuitenkaan ole ainoa syy, eikä se selitä koko ilmiötä. Metsästys on myös tapa kokea olevansa osa ympäristöä, ei vain sen käyttäjä. Moni huomaa nopeasti, että luontoon liittyvät valinnat tarkentuvat. Reittejä suunnitellaan eri tavalla, varusteita arvioidaan käytännön kautta ja oma kunto saa uuden merkityksen. Lisäksi opitaan sietämään keskeneräisyyttä. Kaikki retket eivät tuota saalista, mutta jokainen kerta tuottaa havaintoja.

Yksi kiinnostava puoli on se, miten metsästys ja tilastot kulkevat rinnakkain. Luonnonvarakeskuksen metsästystilastot kertovat esimerkiksi siitä, miten eri lajien saalismäärät vaihtelevat vuodesta toiseen. Vuoden 2024 tilastojulkistuksessa kuvataan muun muassa metsäkanalintujen saalismääriä, jotka vaihtelevat lajikohtaisesti ja heijastavat sekä kantojen tilannetta että metsästyspaineen muutoksia. Lukujen seuraaminen tekee monelle metsästäjälle näkyväksi sen, että luonto ei ole tasainen tausta, vaan elävä järjestelmä, jossa muutokset näkyvät myös omassa harrastuksessa.

Kun luonto jää mieleen ja päivä vaihtuu seuraavaan

Metsästys liittää ihmisen paikkaan ja aikaan. Se tekee vuodenkierrosta konkreettisen, koska syksy, talvi ja kevät eivät ole vain kalenterin sivuja, vaan säätiloja, valoa ja jälkiä maassa. Toistuvat retket rakentavat hiljalleen luontosuhdetta, jossa oma kokemus syvenee. Samalla opitaan jotain myös itsestä. Miten malttaa odottaa. Miten reagoi pettymykseen. Miten toimii silloin, kun on vastuussa omista ratkaisuista.

Usein paras lopetus metsästyspäivälle ei ole saaliin määrä, vaan tunne siitä, että mieli rauhoittui. Metsä jättää jäljen, joka kantaa seuraavaan päivään. Myös ilta asettuu eri asentoon, kun päivä on ollut ulkona ja tekeminen on ollut konkreettista. Silloin huomaa, että luonto ei ole vain paikka, jossa käydään. Se on tapa katsoa maailmaa, ja se tapa voi kulkea mukana myös silloin, kun ovi sulkeutuu ja koti hiljenee.