Lava v.300 Premiumline Black Edition – vakuumikone

 
Metsästyksen perusta on saalistus, vaikkakin nykypäivänä se on muuttunut harrastukseksi, joka sisältää paljon muitakin elementtejä kuin pelkän lihapalan tavoittelun. Oleellista on kunnioittaa riistaa, mikä tarkoittaa myös saaliiksi päätyneen eläimen oikeaoppista siirtymistä metsästä jääkaappiin. Olosuhteet aiheuttavat omat haasteensa, mutta ideaalitilanteessa riistalihan ”teurastusprosessin” ei tulisi poiketa teollisesta lihan käsittelystä ainakaan pääpiirteissään. Tärkeimpiä sovellettavia osia ovat suolistus, kylmäketjun katkeamattomuus ja hygieeninen paloittelu. Näiden onnistuneiden vaiheiden jälkeen riistaliha usein pakastetaan tulevaa käyttöä varten. Pakastusvaihe on yleinen kompastuskivi, sillä pahimmassa tapauksessa fileet tuikataan reteästi Alkon pussiin ja pakkaseen. Muutaman kuukauden päästä liha todetaankin kuivettuneeksi kengänpohjaksi. Tämä tökerö virhe on ehkäistävissä teollisuudesta tutulla tekniikalla – vakumoinnilla. Viimeisenä silauksena riistan kunnioitukseen voidaankin pitää lihan vakumointia pakkaukseen, jossa sen maku ja ominaisuudet säilyvät ihanteellisina kokkausajankohtaan asti. Testiryhmä selvitti, mitä tämä vaatii.

Ensivaikutelma ja teknisiä ominaisuuksia

Vakuumikoneesta tulee heti käpälöidessä erittäin laadukas vaikutelma. Laite kertoo jo pelkällä painollaan, että nyt painitaan vakuumikoneiden kuninkuusluokassa. Black edition on väriltään tyylikkään musta ja yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä. Ulkonäkö on sen verran fiksu, ettei vempainta tarvitse välittömästi käytön jälkeen kiikuttaa perimmäiseen kaappiin piiloon. Tosimies voisi tätä pitää jopa sisustuselementtinä. Tuotteesta löytyy lisätietoa täältä: http://www.vakuumi.fi/lava-v300-premiumline-black-p-381.html
V.300 Premium line tuottaa normaaliin malliin poiketen kaksinkertaisen hitsaussauman. Tämä varmistaa vakuumin pitävyyden, vaikka toinen saumoista ei hitsautuisikaan kiinni esimerkiksi liiallisen kosteuden takia. Lisäksi tuotteessa on parannettu vakuumipumppu, jonka 35 l/min imuteho on yli kaksinkertainen verrattuna erään tunnetun markettimerkin lippulaivamalliin. Imuteholla on suora vaikutus vakumointiaikaan, millä on huomattava käyttömukavuudellinen merkitys varsinkin isompien lihaerien, kuten hirvieläinten käsittelyssä. Vakumoitavasta tuotteesta irtoavan nesteen päätymistä imupumppuun on pyritty ehkäisemään nostamalla imuputki imukaukalossa riittävän korkealle, mikä pidentää pumpun käyttöikää.
Laitteen luukku on varustettu patentoidulla LCS® Lava Close System:llä, jonka ansiosta kansi sulkeutuu ja pysyy kiinni itsestään vakumoinnin ajan. Kun luukkua ei tarvitse painaa vakumoinnin aikana, voidaan vakumointiaika käyttää jo seuraavan pussin täyttämiseen, jolloin prosessi nopeutuu. Laitteesta löytyy hitsausajan säätö, joka on oleellinen pakattaessa kosteampia tuotteita, kuten kalaa. Lisäksi vakuumipainetta saadaan säädettyä erillisen paineensäätimen avulla. Tämä on välttämätön ominaisuus pakatessa esimerkiksi marjoja, jolloin liika alipaine saattaa aikaansaada marjasurvosta ja vakuumikoneen pesutalkoita. Alipaineen saa säädettyä aina -0,94 baariin asti.
Teknisestä näkökulmasta vakuumipakkauksen eli tyhjiöpakkauksen tarkoitus on poistaa pakkauksesta vapaa ilma, tuottaen pakkauksen sisälle lähes hapettomat olosuhteet.  Hapen poistolla pilaantumista aiheuttavien bakteerien toiminta hidastuu huomattavasti. Tämän vuoksi säilyvyysaika pakasteena kasvaa kuukausista aina muutamaan vuoteen asti. Ylimääräisen ilman poistolla paketti samalla jäykistyy, mikä tekee siinä näppäremmän käsitellä.
Vakuumikoneella on käytännössä rajattomat mahdollisuudet pakata mitä tahansa. Lihan ja kalan lisäksi sillä voidaan pakata muita metsän antimia, kuten sieniä ja marjoja.  Käyttöön totuttuaan sille löytyy yllättäviäkin arkikäyttökohteita, kuten villasukkien litistys postin tiukkoihin kirjekuoristandardeihin sopivaksi.
 

Testilihajahti

Lokakuisen lauantaiaamun toimintasuunnitelmana oli kaataa kauris, mikäli semmoinen passiin loikkisi. Taka-ajatuksena oli päästä kokeilemaan vakuumikoneen käyttöä riistalihalle. Tällä kertaa liikekannalla oltiin neljän miehen, sekä kahden mäyräkoiran, Sulon ja Remun vahvuudella. Keli oli tyypillisen tuhnuinen, vesitihkua vihmoi tuulilasiin ryhmän siirtyessä kohti jahtimaita. Kaurisalueelle jakauduttiin kahteen paikkaan, ideana mahdollistaa koirien itsenäinen työskentely. Ensimmäinen takaisku koettiin välittömästi Remun irti laskun jälkeen, sillä gps-panta kieltäytyi paikantamasta. Onni oli, että maittavista hajuista huolimatta kytkeminen onnistui viheltämisen voimalla. Vaihtopannan hakuoperaation vuoksi miehistö pienentyi koiran ja miehen verran, maasturin poistuessa alueelta rapaa lennättäen.
Peltoaukean toisella laidalla Sulo käynnisteli hakuaan. Puolen tunnin kuluttua alkoi kuulua herättelyhaukkua, joka siirtyi mäyräkoiratahtiin peltosaarekkeesta suurempaan metsään. Punainen paikkatietokäppyrä piirtyi tiheään taimikkoon, missä haukkutiheys pomppasi yhdeksään kymppiin. Ajettava oli nyt liikkeellä, mikä sai passimiehet terästäytymään. Ajo teki pari kaarrosta, minkä jälkeen se alkoi lähestyä passia jo hyvin lupaavasti. Kuin tämän aavistaen, ajoeläin kyllästyi Sulon huutoon ja päätti vaihtaa maisemaa. Suoraviivaista ravia jatkui kolmen kilometrin verran, mikä sai koiramiehen hyppäämään autoon. Luvassa oli seuraava takaisku, sillä rengas päätti antautua juuri sopivasti kesken siirtymän, pakottaen pysähtymään pientareelle. Toisaalla mäyräkoiraherra Remu kuljettajineen palasi alueelle vaihtopantoineen, juuri sopivasti Sulon ajon saapuessa metsäautotien varteen. Sulo saatiin kyytiin, minkä jälkeen Remu palautettiin aamuiselle työmaalleen. Renkaanvaihto-operaatio sitoi miehistöstä 50 %, sillä uutta hakua jäivät käynnistelemään vain passimieskaksikko ja Remu.
Päivä oli puolessa, kun Remu pääsi jatkamaan aamuisen metsän perkaustaan. Haku kierteli pitkin metsän reunaa, kunnes alkoi etääntyä määrätietoisesti kohti läheistä nevaa. Puolen kilometrin päästä jälki törmäsi kanavaan, joka vaikutti turhan järeältä nakin ylitettäväksi. Aikansa kierreltyään Remu palasi hakemaan apuvoimia starttipaikalta. Paikan päällä kanava havaittiin pari metriä syväksi, sekä lähes pystysuoraksi reunoiltaan. Leveyttäkin piisasi sen verran, että ilman trikoita ei mieskään yli hyppää. Kiertämällä löydettiin sopiva ylityspaikka, josta haku saatiin ohjattua oikeaan suuntaan. Remu löysi jäljen, joka kulkeutui nevan päätyyn. Tässä kohtaa siirryttiin sopivampiin kohtiin passeihin, sillä nevan pääty vaikutti kauriille mieluisalle makuupaikalle. Samassa alkoikin tuttu räksytys, joka parin kaarroksen jälkeen alkoi kuumottavalla tavalla lähestyä. Kauriit ilmestyivät näköpiiriin kuin aaveet, kevyen näköisesti äänettömillä loikilla suopursujen yli liitäen. Passista tietämättöminä niiden reitti lähestyi sopivaa männyistä avointa rakoa. Vihellys keskellä nevaa kummastutti komeaa sarvipäätä, joka pysähtyi äänilähteen sijaintia tarkentamaan, korvat pystyssä päätään kiertäen. Laukaus keskeytti pukin ihmettelyn kaataen sen niille sijoilleen, kaiun jälkeen kuului enää Remun lähestyvä haukku.
 
 

Testivakumointi

Saalistettu sarvipää ehti riippua yön yli orressa, kunnes se jouduttiin kiireellisten aikataulujen takia paloittelemaan. Pitempi riiputusaika ei olisi ollut pahitteeksi, mutta se ei tällä kertaa ollut mahdollista. Paloittelun jälkeen suunnattiin keittiöön, johon perustettiin virallinen vakumointipiste. Monimutkainen prosessi hiottiin välittömästi huippuunsa insinöörimäisellä tehokkuudella. Eli toisen syöttäessä paloitellut lihat pusseihin käytti toinen konetta ja kirjoitteli pusseihin niiden sisällöt.
Itse vakumointitapahtuma on hyvinkin yksinkertainen. Pussin suu asetetaan vakuumikoneeseen, sille merkitylle paikalle. Kansi painetaan kiinni, jolloin vakumointi lähtee automaattiasennossa välittömästi käyntiin. Kun riittävä alipaine on saavutettu, hitsaus käynnistyy automaattisesti ja sulkee pussin. Tämän jälkeen vakuumipumppu sammuu ja pussin voi poistaa koneesta.
Testattaessa huomattiin muutama käytännön vinkki, mitkä huomioimalla toiminnasta saa kivuttomampaa.  Ensinnäkin neste on vakuumikoneelle syöpä, mikä tulee ottaa huomioon lihojen käsittelyssä. Mikäli paloja joutuu huuhtelemaan esimerkiksi karvojen takia, tulee ne huolellisesti kuivata ennen vakumointia. Huolellisuus on tässä valttia, sillä vähän sieltä täältä kuivaus ei riitä. Pumpun käynnistyessä kaikki neste lähtee ilman imemisen mukana liikkeelle kohti saumattavaa pussin suuta, mikä saattaa estää sauman hitsautumisen. Saumaamishaitan lisäksi neste saattaa vahingoittaa vakuumipumppua, mikäli sitä päätyy liikaa koneeseen asti. Seuraava huomioitava seikka on sopivan pussin valinta. Tärkeää on, että pussi on riittävän suuri. Lihan tulee mahtua helposti pussiin ja sen reunoille on jäätävä vähän tyhjää tilaa, jotta pumppu saa ilmat imettyä ulos koko paketista. Tämä tuli kokeiltua kantapään kautta, sillä paistipalat tuli aluksi ängettyä epähuomiossa liian pieneen pussiin, jonka lopputuloksena lihan taakse jäi ilmaa jota vakuumikone ei saanut imettyä pois.
Laadukkaalla koneella aikaa ei kulu ylimääräiseen leikkimiseen ja kahteen mieheen homma saatiinkin pakettiin nopeasti. Vajaan tunnin tuloksena oli rivi siistejä paketteja, jotka oli mukava siirtää pakastimeen. Tämän jälkeen suoritettiin vielä jälkien siistiminen. Koneen puhdistus on helppoa, sillä tiivisteet saa irti pesua varten ja niiden takaisinlaittokin sujui yllättävän näppärästi.

Yhteenveto

Lava v.300 Premium line Black edition lunastaa toimivuudellaan paikkansa vakuumikoneiden huipulta ja sitä tohtii rohkeasti suositella jokaiseen talouteen tai metsästysporukkaan!

Plussaa:
+Tukeva rakenne ja toimivuus
+Erittäin hyvät säätömahdollisuudet
+Miellyttävä käyttää ja putsata
+Korkea imuteho ja kaksinkertainen saumaus
Miinusta:
-Kovaääninen
-Vakuumipussien hinta