Mäyräkoirista löytyy sukuja jotka on erikoistuneet nimenomaan ajamiseen. Näistä yksilöistä kehittyy varmasti alansa huippuja, mutta myös luola-sukuisista koirista on mahdollista opettaa ajava-linjaisia. Tärkeintä tässäkin harrastuksessa on, että koiralle annetaan pienestä pitäen
riittävästi metsää, sekä kauden ulkopuolella pidetään kunto hyvänä lenkkeilemällä ja muilla virikkeillä. Mäyräkoiran haku on yleensä melko suppeaa verrattuna isompiin rotuihin ja se vaatii koiran ohjaajalta aktiivista liikkumista koiran mukana. Muttakun jälki löytyy, koira hoitaa oman osuutensa kunnniallisesti loppuun asti ja ohjaaja saa halutessaan keskittyä vain seuraamaan ajoa tai passittamaan kohderiistaa. Siinä missä ajokoira saattaa päivän aikana juosta 40-80 km tauluun, on 15-20 kilometriä mäyräkoiralle kova suoritus.
Mäyräkoira on metsässä hidasliikkeinen joka myös hidastaa merkittävästi ajattettavan riistan liikkeitä. Mitä hankalampi maasto, sitä hitaampi eteneminen. Hidas ajo pienentää ajattevaa aluetta ja siksi mäyräkoira sopii erityisen hyvin pirstaleiseen maastoon, jossa ei ole suuria metsä-alueita ja isoja teitä on lähettyvillä. Tälläisiä aluiteita on varsinkin etelä-suomi pullollaan ja siksi harrastus voi hyvin siellä. Isojen ojien ylitys on mäyräkoirille melkein mahdotonta. Siitä mistä ajettava eläin hyppää vielä helposti ylin, koira jää toiselle puolelle etsimään kiertoreittiä tai käy hakemassa isäntänsä apuun. Myöskin muutaman kymmenen sentin lumikerros hidastaa mäyräkoiran vauhtia niin paljon, että ajaminen muuttuu hyvin nopeaa mahdottomaksi.
Jänisjahti:
Metsäjänis ja rusakko on yksiä runsaslukuisimpia riistaeläimiä Suomessa. Nämä rodut ovat myös ehkä
hankalimpia ajettavia. Jänis on takaa-ajettuna halukas hävittämään perässä seuraajan mahdollisimman nopeasti ja siksi se tekeekin ahkerasti niin sanottuja paltsareita, eli paluuperiä. Käytännössä näissä jänis juoksee omaa jälkeänsä taaksepäin ja tekee pitkän jopa yli pari metrisen loikan sivulle. Nämä paltsarit ovat koirille todella hankalia selvitettäviä, sillä hajut menevät helposti sekaisin juostessa jälkeä edes takaisin.
Mäyräkoira on hidasliikkeinen joka tuo jänisjahdissa omia etujaan. Kun jänis huomaa että perässä räksyttävä koira tulee hitaasti perässä, se hidastaa myös omaa tahtiansa ja vähentää temppujensa tekemistä. Tällöin passimiesten on syytä asettua hyvinkin lähelle koiraa, sillä etumatka jäniksellä saattaa olla vain muutamia kymmeniä metrejä. Tämä kannattaa huomioida myös ampumistilanteessa, sillä koira saattaa olla haulien kantaman päässä.
Kaurisjahti
Mäyräkoiran ajo-ominaisuudet pääsevät parhaimmin esiin sorkkajahdissa. Kauris on liikkeiltään ja juoksunopeudeltaan erittäin nopea. Mäyräkoira on ainoita ajavia rotuja joiden säkäkorkeus on alle 28 senttiä ja näin ollen ainoita jolla kaurista saa laillisesti metsästää. Mäyräkoira seuraa kaurista keskimäärin vain 4-10km/h tuntivauhtia, jolloin kauriskin hidastaa vauhtiaan ja jää lähinnä katselemaan taaksepäin mikä siellä seuraa. Kauris ei tee samallalailla paltsareita kuin jänis vaan juoksee pikemminkin tasaisia lenkkejä. Kauriilla on tarkat reviirirajat, joita se ei ylitä mielellään ja osaava metsästäjä osaa hyödyntää näitä passipaikaa valitessa.
Karhujahti
Mäyräkoira on niin monipuolinen metsästyskoira, että tiedä vaikka mäyräkoiria käytettäisiin karhujen jahtaamiseen. Mäyräkoirien tulevaisuutta on vaikea ennustaa, vaikka karjalankarhukoiran ominaisuudet soveltuvatkin paremmin karhujen jahtaamiseen. Karhujen metsästys perustuu karhujen seurantaan jo ennen kuin varsinainen metsästyskausi on edes alkanut ja passi voi olla joko maassa tai metsästystornissa. Aika näyttää mihin tämä mäyräkoirien rodunjalostus lopulta päätyy. 😀