Ilman suurpetoja ei ole luontoa – Susilla tärkeä rooli

Sudella on luonnossa monta tehtävää, jotka hyödyttävät myös ihmistä. Huippupetona se esimerkiksi pitää itseään pienemmät pedot kurissa. Susista keskustellessa unohtuu usein eläimen hyödyllisyys ympäristölle. Yleensä uutisiin ja otsikoihin sudet pääsevät vain negatiivisessa mielessä. Uutisoidaan vain susien aiheuttamista haitoista, eikä sen asemaan ekosysteemissä juurikaan kiinnitetä huomiota. Onkin varmasti monelle täysin uusi asia, että ilman susia tai mitään muitakaan suurpetoja ei luontoa olisi muutenkaan olemassa. Susi esimerkiksi suojelee taimikoita rajoittamalla hirvieläinkantoja. Lisäksi se metsästää pienpetoja, jotka söisivät monia riistalajeja. Näitä ovat erityisesti kettu sekä vieraslajit minkki ja supikoira. Tässä artikkelissa paneudummekin vain susien hyviin puoliin ja unohdamme kaikki negatiivissävytteiset aiheet.

Susilla on tärkeä osa ekologisessa systeemissä

Sudella, kuten kaikilla luontaisilla lajeillamme, on itseisarvo. Susilla, kuten kaikilla alkuperäislajeilla on oma tärkeä roolinsa ekologisessa systeemissä. Sudet valitsevat sorkkaeläimistä saaliikseen vanhat, nuoret, heikot ja sairaat yksilöt ja edistävät näin sorkkaeläinten terveyttä ja samalla sudet säätelevät sorkkaeläinten määrää ja levinneisyyttä. Myös ahma hyötyy suuresti susista, nimittäin ahma on muita suurpetoja huomattavasti kömpelömpi metsästäjä ja raadonsyöjänä se hyödyntää susien kaatamia eläimiä. Sudet pitävät myös pienpetojen määrät kurissa. Suurpedoista hyötyvät myös monet linnut ja pienemmät pedot, sillä ne syövät haaskoja.

Esimerkiksi suden puuttuminen nykyisin käytännössä kokonaan Tunturi-Lapista on todennäköisesti osasyynä naalin ahdinkoon. Alueilla Euroopassa, jonne susi on levittäytynyt uudelleen, sen on huomattu rajoittaneen esimerkiksi kultasakaalien, kettujen ja supikoirien määriä. Euroopassa harmaasusi on myös villisikojen tärkein saalistaja. Tässä vain muutamia syitä, miksi geneettisesti kestävä susikanta olisi tärkeää saada myös Suomeen. Välillä raskaista asioista ja niiden miettimisestä tarvitsee hieman taukoa ja yksi oivallinen vaihtoehto tähän onkin nettipelaaminen. Löydät kaikki parhaat kasinot ilman tiliä täältä todella helposti ja näppärästi. Hetken pelattuasi on taas mukavampi syventyä tärkeisiin ja ajankohtaisiin asioihin.

Susi on edelleen luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Suurpedot voivat tuoda myös taloudellista hyvinvointia muuttotappiosta kärsiville syrjäseuduille. Esimerkiksi Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Koillismaalla suurpetojen tarkkailu- ja kuvaustoiminta on paikallisesti merkittävä elinkeino: toiminnan vuosittaisen liikevaihdon arvioidaan olevan yli 3 miljoonaa euroa, ja sen työllistävä vaikutus on noin 105 henkilötyövuotta.

Susien ohelle myös muut suurpedot ovat ahtaalla

Susien ohella myös muut suurpedot ovat tällä hetkellä todella ahtaalla. Erittäin uhanalaisen ahman metsästykseen ollaan edelleen myöntämässä poikkeuslupia ympäristöjärjestöjen vastustuksesta huolimatta. Silmälläpidettäväksi arvioitu, rauhoitettu ilves ei sekään valitettavasti säästy metsästykseltä. Vaikka susien ja muiden suurpetojen uhka ihmisille on Suomessa todella pieni, on sinänsä ymmärrettävää että petokantoja halutaan rajoittaa. Sudet ovat kiistatta uhka koirille, ja ahmat popsivat välillä poroja. Koirakuolemien mittakaava on silti hyvä pitää mielessä. Kennelliiton tilastojen perusteella metsästyskoiran todennäköisyys kuolla liikenteessä esimerkiksi auton alle on tyypillisesti monikymmenkertainen verrattuna petovahinkoon. Koiria voidaan myös suojella susilta eri keinoin.

Erityisen tärkeä on kuitenkin ymmärtää, että ekosysteemeihin kajoamisella on haittansa. Suurpedoilla on tärkeä ekologinen rooli, ja sen valossa susia ja muita isoja petoja kannattaisi sietää nykyistä paremmin, varsinkin jos pitää luonnon ja biodiversiteetin suojelua missään arvossa. Ravintoketjun huipulla olevat isot pedot ovat lukumäärässä mitattuna vain pieni osa ekosysteemiä. Ne pitävät silti saaliseläinten ja toisten petojen kantoja tasapainossa ja hyödyttävät haaskansyöjiä. Nämä vaikutukset kantautuvat läpi koko ravintoverkkoon ja näkyvät monin tavoin. Esimerkiksi taimikot hyötyvät, kun sudet metsästävät hirvieläimiä. Myös ilvesten on todettu rajoittavan kettu- ja supikoirakantoja. Toipumassa olevat kanalintukannat hyötyisivät pienpetojen kohtuullisesta määrästä.