Kuusi vinkkiä peuran metsästykseen kyttäämistaktiikalla

Voit pystyttää vahtipaikan pellon reunaan. Eläimen paikantaminen ja vahtipaikan naamiointi yksityiskohtineen tekee peurojen metsästyksestä kyttäämällä mielekästä. Niin sanotut peltokytikset ovat loistava tapa metsästää valkohäntäpeuroja etenkin alueilla, joihin et voi laittaa puukytistä tai ”standia”.

Ne ovat nopeita pystyttää, tarjoavat suojan metsästäjän piilottamiseksi ja auttavat peittämään tuoksut. Oikeaoppinen kytiksen teko on kuin taidetta. Kun se tehdään oikein, antaa se metsästäjälle etulyöntiaseman. Sijainti valitaan ruokinta-alueen sijainnin mukaan, mutta maastoutuminen ympäristöön ja tuulen suunta, ovat myös tärkeitä tekijöitä. Alta löydät kuusi vinkkiä kyttäämällä metsästämiseen. Nämä vinkit auttavat sinua pääsemään tavoitteeseesi tänä syksynä!

Paikanna peura(t) ennen metsästyskauden alkua

Parhaan kyttäyspaikan löytäminen on todennäköisesti suurin tekijä tulevassa koitoksessa. Aikuinen peura ei kulje yksin avoimilla paikoilla, ja suojaisat risukot ja polut ovatkin sille mieluisampi kulkureitti.

Paikanna siis ruokinta-alue ja etsi jälkiä poluilta sekä muualta maastosta. Jos sinulla ei ole aikaa kulkea alueella säännöllisesti, pari riistakameraa voi tehdä työn helposti puolestasi. Tärkeintä on, että käytät aina enemmän tunteja valmistautumiseen kuin itse metsästykseen. Jatkossa, kytiksellä istuessa, saattaa aika käydä tylsäksi, joten valitse esimerkiksi mieleinen kasino ilman rekisteröitymistä, mutta älä anna keskittymisen herpaantua liiaksi, ettei tärkein pääse lipeämään tähtäimestäsi!

Ole ajoissa liikkeellä kytispaikan pystytyksen kanssa

Kuten riistaa yleensä, myös näitä valkohäntiä on hankala huijata ja kytiksen pystyttäminen ennen kauden alkua maksimoi sen tehokkuuden. Peurat välttelevät uusia elementtejä alueellaan, kunnes niiden on osoitettu olevan arkisia ja turvallisia. Kytiksen asentaminen pariksi viikoksi ennen peurakautta antaa uusien hajujen ja ulkomuodon tulla osaksi peuran tuttua aluetta.

Jos et voi asentaa kytistä etukäteen, muista sijoittaa se paikkaan, joka maastoutuu hyvin luontoon. Unohda siis pellon reuna ja vie kytis lähemmäs metsää, puiden ja risukon lomaan. Paikka tulee edelleen peittää mahdollisimman hyvin metsästä löytyvillä luonnon antimilla, kuten oksilla ja havuilla.

Maastoudu huolellisesti

Älä tyydy vain pelkkään maastokuvioituun telttaan, joka on pystytetty aidan viereen, harjanteen päälle tai metsän tuntumaan. Häivytä se ympäristöön havuilla, risuilla ja millä tahansa luonnollisella kasvillisuudella, jota löydät ympäristöstä – tämä auttaa myös tehokkaasti ihmisen tuoksujen peittämisessä.

Paras tapa tehdä kytiselementistä luonnon tuoksuinen, on jättää se pidemmäksi aikaa ulos. Ajan myötä siitä tulee osa ympäristöä, niin ulkonäöllisesti kuin tuoksultaankin. Jos et pääse ulos luontoon, pystytä teltta ensin esimerkiksi takapihallesi tuulettumaan, oli se sitten uusi tai vanha. Ideaalia on, jos teltta saa olla sateessa ja auringon paiste kuivattaa kankaan.

Hyödynnä tuulta ja aurinkoa

Joskus, vaikka kuinka yrittäisit peittää ihmisen tuoksun, peura voi silti aavistaa, että jotain on tekeillä. Hyödynnä tuulen suunta harhauttaaksesi peuran tarkkaa nenää. Tuoksua häivyttävien tuotteiden suihkuttaminen telttakankaalle, tuoleille ja muille varusteille voi auttaa jonkin verran. Myös tekniikkaa, kuten otsonilaitteita, voidaan käyttää metsästäjän piilottamiseen paremmin molekyylitasolla.

Peuran silmät ovat vähintäänkin yhtä tarkat kuin sen hajuaisti, ne eivät jätä huomaamatta liikettä, kiiltäviä esineitä tai kirkkaita valoja. Kun löydät jäljen polulla, yritä löytää kytiksellesi paikka auringon takaa. Jos aurinko paistaa aamulla suoraan sinuun, hohdat kuin hehkulamppu, ja eläin huomaa sinut helposti.

Älä aseta itseäsi liian ahtaalle

Yksi yleisimmistä virheistä, jonka metsästäjä tekee kytispaikan valinnassa, on valita paikka, jossa näkyvyys on rajoitettu ja vain yksi ampumakaista on käytettävissä. Kun näet peuran, sinulla ei ole välttämättä aikaa reagoida, siirtyä ja saada tähtäintä kohdilleen, ennen kuin peura on jo kadonnut näköpiiristä.

Varmista, että löydät alueen, jossa näet peurojen kulkevan polkuja pitkin tasaisessa maastossa, riittävällä näkyvyydellä. Ruokinta-alueet ovatkin hyviä paikkoja perustaa kytispaikka. Maatalouspelto, jossa on runsaasti viljaa, houkuttelee varmasti milloin tahansa aterialle. Alue, joka on avoin, pientä matalaa kasvustoa lukuun ottamatta, on parhain paikka saada hyvä näköyhteys eläimeen.

Älä anna peuran huomata sinua

Ole fiksu, äläkä koskaan anna peuran nähdä sinua kytiksellä – ei sinne mentäessä tai sieltä poistuttaessa. Jos peura milloinkaan näkee sinut kytiksellä ja tunnistaa sinut ihmiseksi, se etsii sinua joka kerta ennen kulkemista alueen läpi. Pahimmassa tapauksessa se vaihtaa täysin reittiään. Hirvieläimet ovat uskollisia kulkureiteilleen vuodesta toiseen, mutta ne muuttavat niitä jopa kerrasta metsästäjien välttämiseksi. Saavu siis maastoutumaan hyvissä ajoin ennen auringon nousua tai heti auringonlaskun jälkeen, äläkä liiku, ellet ole täysin varma, ettei peura näe sinua. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja peuran metsästyksessä se on erityisen tärkeää.

Valkohäntäpeura on Suomeen tuotu riistalaji. Nykyään valkohäntäpeura on arvokas riistaeläin etenkin Etelä-Suomessa ja suurimmillaan kanta onkin Etelä-Hämeen, Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Uudenmaan riistakeskusalueilla. Valkohäntäpeuraa metsästetään erilaisilla metsästysmuodoilla kuin hirveä, esimerkiksi kyttäämistyyppisiä jahtimuotoja, joka onkin sen yleisin metsästystapa.

Metsästystä pyritään painottamaan tasaisesti molempiin sukupuoliin, ja puolet saaliista tulisi olla vasoja, jolloin kanta ei pääse vinoutumaan. Kesäisin valkohäntäpeurat elävät pääasiassa yksin, kun taas talvet ne viettävät pienissä laumoissa. Eläin liikkuu pääsääntöisesti yöaikaan ja viestii muille hännän asennoilla. Jotain epäilyttävää havaitessaan peura nostaa häntänsä, jolloin valkoinen peräsin toimii selkeästi näkyvänä varoitusmerkkinä.