Pyyn pillitys

Pyyn pillitys on hauska, mutta samalla vaativa metsästysmuoto. Jotta pyyn saisi lähestymään sopivalle etäisyydelle, tarvitaan kärsivällisyyttä, harjoittelua sekä toisinaan hieman onneakin 🙂

Olen itse pienestä pitäen harrastanut metsästystä. Sain kipinän metsästykseen kulkiessani isäni kanssa metsästysreissuilla. Pyyn pillitys on metsästysmuoto, joka on aina ollut minulle erityisen mieluisaa.

Yläasteella ollessani kuljin taksilla kouluun. Asuimme koulusta sen verran kaukana. Olin onnekas kaveri, kun metsästysmaat alkoivat heti takapihalta. Se mahdollisti metsästyksen ennen kouluun lähtöä. Metsästysaikana heräsin ennen kukonlaulua ja menin lähimetsään pyitä pillittämään. Muutaman kerran olin lähellä myöhästyä taksista (joskus taisin myöhästyä), mutta yleensä ehdin mainiosti.

Tulihan sitä saalistakin joskus. Parhaana aamuna sain houkuteltua kymmenkunta pyytä lähelleni. Yhtäkkiä odottavan hiljaisuuden rikkoi siipien pärinä, kun useampi pyy pörähti kerralla lentoon.Olivat kasaantuneet yhteen läjään n. 25 metrin päässä olevan mättään taakse. Siinä oli neljä-viisi pyytä ja loput puolikymmentä viidenkymmenen metrin säteellä.Pyyt hajaantuivat ja näin kolmen lentävän kuusikkoon seitsemänkymmenen metrin päähän.Sydän hakkasi jännityksestä, kun lähdin hiipimään varovasti päällekkäispiippuinen baikal tiukassa otteessani. Katselin silmät tarkkana ja liikuin lähes äänettömästi. Näkökentässä kuusikon takana vilahti jokin, mutta ääni paljastikin sen sinitiaiseksi. Aloin olla ampumamatkan päässä. Arvioin matkaa pyihin olevan enää 25 metriä. Pysähdyin odottamaan ase valmiina, sormi liipaisimella. Siinä samassa erotin mustikanvarpujen seassa pienen liikkeen. Siinä se oli, pyy! Pystyin erottamaan kaulalla olevan, komean mustan täplän ja tiesin sen olevan koiraspyy. "Naks", varmistin pois. Sormi koukistui ja hiljaisuuden täytti komeasti kajahtava haulikon laukaus. Maasta hyppäsi toinen pyy suoraan kuusen oksalle, ja tyhjensin yläpiipunkin paikallaan istuvaan kohteeseen. Kävelin hymyssäsuin pyiden luokse ja suolistin ne. Aamu oli enemmän kuin onnistunut! Kävin vielä pyyt vyölläni katselemassa muita pyitä, mutta päätin säästää ne. Mielen valtasi sanoinkuvaamaton riemu ja onnistumisen tunne. Kipinä roihahti nuotioksi ja halusin oppia lisää pyyn pillityksestä. Luin asiasta teoriassa ja harjoittelin paljon. Nyt jaan mielelläni omia kokemuksia ja näkemyksiäni asiasta.

Miten aloittaa pyyn pillitys?
Tarvitset pyyn houkuttelemiseksi pyypillin. Niitä myydään kaikissa erävarusteliikkeissä. Metsään mennessä voit etsiä miellyttävän passipaikan, tai sitten pomppulintuja etsiessä samalla kuulostella, kuuluisiko jostakin pyyn vihellystä. Heti, kun vihellys kuuluu, voit pysähtyä ja alkaa pillittämään. Tärkeintä on ensin viheltää kaksi pitkää suunnilleen oikein, eikä loppupiipityksellä ole niin merkitystä. Voit kuitenkin kuunnella, miten pyy vastaa, sillä niilläkin on useita murteita. Pyyn murretta voi alkaa matkimaan ja se voi herättää sen kiinnostuksen paremmin. Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että jos vihellys on aivan "täydellinen" ja voimakas, eivät ainakaan nuoremmat pyyt uskalla lähestyä. Tuntuu, että pyyt ovat lähestyneet parhaiten juurikin sellaisella hiljaisemmalla, jopa hieman epävireiselläkin esityksellä. Eli alkusoitoksi kaksi pitkää suurinpiirtein oikein ja loppulyhyet lurittelee fiiliksen mukaan. Jos pyy vastailee tiuhaa tahtia, on se useimmiten hyvä merkki. Joskus saattaa käydä niin, ettei vastausta kuulu ollenkaan, mutta pyy pörähtää silti paikalle.

Passipaikka on hyvä valita siten, että siinä on kiva istuskella, sillä joskus pyy ottaa aikansa. Pyyt ovat taitavia maastoutumaan, ja "hukkuvat" helposti metsän uumeniin, vaikka kuin yrittäisi etsiä. Mutta kun antaa luonnolle aikaa, niin luontokin antaa jotakin sinulle.

Tiivistettynä:
– Tarvit pyypillin. Opettele perusvihellys jo ennen metsään menoa. (tärkeintä kaksi pitkää ja sitten lyhyet eli kaikessa yksinkertaisuudessaan "tiiii-tiii-ti-ti-ti")
– Etsi pyy tai ala heti houkuttelemaan. Eli kuulostele metsässä kulkiessa, kuuluuko vihellystä. Jos ei, niin voit alkaa itse viheltelemään valitsemassasi paikassa. Kuusen juurelta olen itse monet pyyt houkutellut. Tarjoaa kivasti näkösuojaa ja yleensä mukava istua/loikoilla mukavassa asennossa vaikka useamman tunnin.
– Ole kärsivällinen.
– Lue ja opi, koe ja opi.

Tästäkin metsästysmuodosta voisin kirjoittaa todella pitkästi, ja aivan varmasti vielä useamman jutun kirjoitankin. Voin itse omasta kokemuksesta lämpimästi suositella pyyn pillitystä kaikille metsäkanalinnustuksesta kiinnostuneille! Muistetaan sitten tässäkin se kohtuus: eli kaikkea, jotka pillille tulee, ei tarvi ampua!

Sitten kun pyyt pataan päätyvät, on se oikeaa juhlaruokaa. Pyyn liha on aivan mielettömän hyvää, ja siitähän saa todella monipuolisesti ruokaa laitettua. Mielikuvitus on rajana. Pippurikastike kunnon kermasta, ensin haudutettua ja sitten hieman pannulla käristettyä pyytä sekä kasvisgratiinia niin ai että! Siinä vasta yksi esimerkki.