Villisian metsästys

Maistuuko pieneläinten metsästys puulta ja haaveiletko suuremman kokoluokan saaliista? Siinä tapauksessa ratkaisuna voi olla villisikajahtiin suuntaaminen. Villisian metsästys ei ole maailman yksinkertaisinta puuhaa, sillä eläimen poikkeuksellisen herkkä vaisto tuntuu havaitsevan varovaisimmankin metsästäjän. Sitkeys ja kärsivällisyys kantavat kuitenkin toisinaan hedelmää, ja tuolloin metsäreissulta palaa kotiin villisikapaistilihojen kera.

Koska villisikajahtiin?

Villisian metsästys vaatii perehtymistä ja osaamista, joten jahtiin ei kannata lähteä soitellen sotaan -mentaliteetilla. Perusteellinen pohjatyö ja tiedonhankinta auttavat omalta osaltaan valmistautumaan villisian metsästykseen, ja tuolloin myös saalis on tietenkin todennäköisempi juttu. Villisikaa tavataan Suomessa etenkin itäisellä Uudellamaalla, muun muassa Porvoon ja Loviisan seudulla.

Villisikajahtia varten ei tarvitse erikseen anoa tiettyä lomaviikkoa, sillä vuonna 2016 voimaan astuneen lain mukaan villisikaa saa metsästää nykyään ympäri vuoden. Ainoan poikkeuksen sääntöön muodostavat villisikanaaraat, joilla on seuranaan saman vuoden aikana syntyneitä porsaita. Näitä naaraita ei saa metsästää 1.3.-31–7.

Myös villisikaa metsästäessä tulee muistaa eettisyys, eikä jättää pieniä villisikaporsaita ilman emonsa tuomaa turvaa. Vanhemmat karjut liikkuvat usein yksin, nuoremmat karjut puolestaan laumassa. Ennen ampumista on parasta varmistua huolellisesti siitä, ettei tähtäimeen osu emakkoa, jota ilman porsaan selviytyminen vaarantuu. Villisian porsiminen ajoittuu tyypillisesti maalis-huhtikuulle.

Muutama sana metsästyksen eettisyydestä ja ekologisuudesta

Jotkut suhtautuvat metsästykseen karsastaen, ja kyseenalaistaen varsin perustellustikin lihansyönnin tarpeellisuutta. Asialla on monta puolta, ja yksi metsästystä tukeva argumentti on se, että riistan nauttiminen on tehotuotetun lihan syöntiin verrattuna sangen ekologinen vaihtoehto.

Metsästäessä tulee muistaa eettiset toimintaperiaatteet, suhtautua kunnioittavasti luontoon, minimoida eläimen kokema kärsimys ja kohdella saalista kunnioittaen. Metsästyksellä on Suomessa vahvat kulttuurilliset perinteensä, jotka juontavat juurensa ravinnonhankintaan ja käyttöesineisiin tarvitun nahan, turkiksen ja luun tarpeeseen.

Yhteiskunnan modernisaation myötä moni on vieraantunut luonnon kiertokulusta, eikä uhraa ajatusta esimerkiksi syömänsä lihan alkuperän selvittämiselle. Toisaalta on olemassa myös tiedostava joukko lihaa syöviä kuluttajia, jotka valitsevat lautaselleen nimenomaan eettisesti tuotettua lihaa tai riistaa.

Voisikin tietyllä tapaa ajatella, että kiinteästi suomalaiseen kulttuuriperinteeseen kuuluvan metsästyksen merkitys on murroksessa – metsästystä arvostetaan uudenlaisesta näkökulmasta.

Villisian valmistus

Villisian valmistuksessa on huomioitava sama seikka kuin muutoinkin sikaa valmistettaessa: liha on kuumennettava kauttaaltaan vähintään 80-asteiseksi mahdollisen trikiinimadon tuhoutumiseksi. Useimmiten villisika kypsennetään joko padassa tai uunissa. Paistin kyytipojaksi soveltuu mainiosti aromikas, esimerkiksi Syrah- tai Cabernet Sauvignon -rypäleistä valmistettu punaviini.

Villisikareseptejä selaillessa mieleen saattaa hiipiä myös ajatus nettikasinolla pelaamisesta. Tuolloin nettikasinot, jossa ei rekisteröintiä tarvita, tarjoavat oivallisen ja nopean vaihtoehdon pikaiseen pelituokioon netin kolikkopeleissä.

Vähärasvainen villisika kypsyy uunissa mureaksi, mutta lämpötila on maltettava pitää riittävän matalana, jotta paisti ei kuivu. Koska suuremman paistin kypsymiseen esimerkiksi 120 asteessa menee useampi tunti, ennättää tuona aikana tutustua esimerkiksi itselleen entuudestaan tuntemattomiin nettikasinoihin tai kolikkopeleihin.